Uusien yhteistyöaloitteiden aika - alueemme puolesta!

19. maaliskuuta 2018

Näinä päivinä minulle tulee kuluneeksi 15 vuotta keskipohjalaisena kansanedustajana. Se on saanut minut pohtimaan alueemme haasteita. Keski-Pohjanmaa on meille rakas yhteisö, mutta monet näkevät sen väestöpohjaltaan pienimpänä maakuntana, jonka kantokykyä arvioidaan varsin kriittisesti.

Terveydenhuollossa ja korkeakoulutuksessa käynnissä olevat rakennemuutokset sekä liikenneverkon kehitys voivat olla uhka alueemme palveluille. Se on selvää, ettemme saa luovuttaa. Taisteluasennettakin tarvitaan. Pelkkä siilipuolustus ei kuitenkaan ole aina tehokkain tapa alueemme palveluiden puolustamisessa. Oman kokemukseni pohjalta koen, että meidän tulee etsiä luovia ratkaisuja, joiden avulla saamme myös alueemme ulkopuolisia toimijoita puolellemme. Tähän yhteistyöhön haastan nyt kaikkia alueemme toimijoita. Nostan esiin kolme haastetta, joissa luovia lähestymistapoja tulisi nyt etsiä.

Ensimmäinen on Keskussairaalan tulevaisuus. Erikoislääkäripalvelujen työnjakoasetus suoritteiden määriin perustuvine kriteereineen on monelle keskussairaalalle todellinen haaste. Laajan päivystyksen keskussairaaloiden vähentäminen on luonut epävarmuutta pienimpien keskussairaaloiden tulevaisuuteen.

Yksi mahdollisuus lähestyä asiaa on pohtia, miten saada riittävästi suoritteita, jotta leikkaustoimintaa on riittävästi Kokkolassa jatkossakin. Voisiko ajatella jonkinlaista Kokkolan keskussairaalan, Malmin sairaalan (Pietarsaari) ja Oulaskankaan sairaalan keskinäistä yhteistyörakennelmaa, jossa kehitettäisiin työjakoa ja jolla turvattaisiin palveluja win win -periaatteella? Eli ei kaikki yhden puolesta, vaan yhdessä kaikkien kolmen puolesta järkevällä työnjaolla.

Toinen haaste koskee korkeakoulupalvelujamme, koska keskustelut ammattikorkeakoulujen yhdistämisestä tai yliopistokeskusten supistamisesta eivät ole lakanneet. Kun tiedeyliopistojen talouksien pohja on murentunut, yliopistokoulutuksessa on päädytty supistusratkaisuihin nimenomaan pääkampusten ulkopuolella. Näin on jo tapahtunut Savonlinnassa, Kajaanissa tai Pietarsaaressa. Tämä kehitys on otettava vakavasti myös Kokkolassa.

Kokkolan yliopistokeskuksen yksi vahvuus on ollut tutkintoon johtavan aikuiskoulutuksen kehittäjänä, mikä on hyödyttänyt emoyliopistonkin tavoitteita. On kuitenkin tartuttava rohkeasti myös tuleviin haasteisiin siten, että usko yliopistokeskuksen dynaamisuuteen säilyy jatkossakin. Uuden alueellisen konseptin miettimisessä pitää olla aloitteellinen. Korkean tason selvitys yliopistokeskuksen ja ammattikorkeakoulun tiiviimmästä yhteistyöstä ja työnjaosta voisi olla aikaan sopiva toimenpide, jota Kokkolan kaupungin ja Keski-Pohjanmaan maakunnan tulisi ryhtyä ajamaan yhdessä.

Kolmas haaste liittyy liikenneverkkoon. Olen saanut olla mukana yhteistyössä edistämässä alueen omia investointihankkeita - kuten Kokkolan ja Pietarsaaren satamatiet ja pääradan kaksoisraide. Olen täysin samaa mieltä niiden kanssa, jotka ovat huolissaan VT 8:n nykyisestä tilasta erityisesti Kokkolan ja Vaasan välillä. Tie on vilkasliikenteinen, kapea, mutkainen ja tämän vuoksi hyvinkin altis liikenneturmille.

Valtiovallan on puututtava tilanteeseen. Siksi Kokkolan, Pietarsaaren, Uudenkaarlepyyn ja Vaasan tulisi yhdistää voimansa Valtatie 8:n kehittämisen vauhdittamiseksi yhdessä maakuntien liittojen kanssa. Olen muiden lailla tehnyt vuosien varrella aloitteita ohituskaistojen rakentamiseksi, mutta nyt edunvalvontaan tarvitaan uudenlaista yhteistyötä.

Alueemme kansalaiset ja aktiivinen elinkeinoelämä ansaitsevat sen, että rakennamme uudenlaisia yhteistyöaloitteita alueemme terveyspalvelujen, korkeakoulutuksen ja liikenneverkon puolesta.

Blogi