Urpilainen puhui Suomen itsenäisyyden ja suomalaisen uskon juhlavuodesta

23. tammikuuta 2017

Kansanedustaja Jutta Urpilainen pitää Suomen itsenäisyyden ja reformaation juhlavuosien teemoja oikeaan osuneina. Urpilainen puhui sunnuntaina ekumeenisen rukousviikon tilaisuudessa, jonka järjestäjänä oli Hämeenlinnan alueen seurakuntien yhteistyöverkosto.

- Sata vuotta sitten – tammikuussa 1917 – oltiin historiallisten tapahtumien kynnyksellä. Suomessa oli sortovuodet päättymässä, ja maaliskuun lopulla syntyi historiamme ensimmäinen parlamentaarinen hallitus – eli eduskuntapuolueiden laajan kirjon kattanut Tokoin senaatti. Suomen itsenäisyyden tavoite lausuttiin julki huhtikuussa monipuoluehallituksen "pääministerin" Oskari Tokoin toimesta, joten tältäkin osin Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoden teema "Yhdessä" on oikeaan osunut.

- Myös 500 vuotta sitten – tammikuussa 1517 – oltiin historiallisten tapahtumien kynnyksellä. Vuoden lopulla saksalainen munkki Martti Luther julkaisi 95 teesiä. Hänen viestinään oli, että täydellinen anteeksianto kuuluu ihmiselle ilman anekirjeitä. Reformaation myötä myös Suomi sai kansankielisen Raamatun, joka loi perustan kirjakielemme synnylle. Tältä kannalta sekä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon juhlavuositeema "Armoa2017!" että Suomen evankelisen allianssin teema "Suomalainen usko" ovat onnistuneita.

- Parituhatta vuotta sitten – huhtikuussa vuonna 30 tai 33 – oltiin maailmanhistoriallisten tapahtumien äärellä. Koko ihmiskunnalle yhteisen ensimmäisen pääsiäisaamun tunnelma on vangittu tähän Hämeenlinnan kirkon alttaritauluun. Suomen ortodoksisen kirkon järjestökenttä on oivaltanut viettää juhlavuotta teemalla "Juuret ja monikulttuurisuus". Omien juurien tuntemus vahvistaa sekä omaa identiteettiä että valmiutta kohdata maailmanlaajuista erilaisuutta.

Kolme näkökulmaa reformaatioon tässä ajassa

Urpilainen puhui reformaation herättämistä ajatuksista kolmen kokemuksen kautta - teesejä naulaavan nuoren, seurakunnan palveluja käyttävän äidin ja yhteiskunnallisen vaikuttajan näkökulmasta.

- Yksi kokemus, johon minulle annettu aihe ajatukseni kuljetti, liittyy konkreettisesti teesien naulaamiseen ja ajoittuu opiskeluaikoihini. Kirkkopäivillä Kuhmossa vietettiin tapahtumaa, jonka nimeksi oli valittu nuorten aikuisten kirkolliskokous ja jossa minä ja monet muut nuoret naulasimme teesejämme kirkon uudistamisesta. Huomaan ajattelevani, että jotain tällaista henkeä toivon kirkoillemme laajemminkin. Kokemusta yhteisöstä, jossa saa sanoa rohkeasti. Kokemusta yhteisöstä, joka ei kahlitse tai rajoita vanhaan vaan jossa saa unelmoida paremmasta. Siksi olen iloinen, että ev.-lut. kirkko haastaa reformaation merkkivuonna jäseniään laatimaan omia teesejään yhdessä eri kumppanien kanssa. Toivon, että kirkot ja seurakunnat haastavat myös yhteiskuntaa uudistavaan ja yhteisvastuullisuutta vahvistavaan keskusteluun. Myös kansakunta tarvitsee kansalaistensa unelmia paremmasta ja tahtoa niiden unelmien tavoitteluun.

- Toinen kokemus liittyy reformaatiolle tärkeään lukutaidon opetukseen ja lasten kristilliseen kasvatukseen. Lapsena ja nuorena kirkko oli läsnä arjessani. Äitinä huomaan ajattelevani, että jotain tällaista toivon myös omalle lapselleni. Kokemusta huolehtivasta Isästä, johon voi turvata. Kokemusta yhteisöstä, joka ei ole täynnä kilpailua, vaatimuksia tai suorituksia vaan yhdessä jakamista ja yhdessä kokemista. Tällaiset lapsuuden ja nuoruuden kokemukset kantavat läpi elämän. Seurakunnat ovat kantaneet vastuuta lapsista ja nuorista. Toivon, että tämä vastuu jatkuu ja saa uusia muotoja. Toivon, että kirkkomme ja seurakuntamme haastavat myös yhteiskuntaa valmentamaan lapsiaan ja nuoriaan. Varhaiskasvatuksessa, koulutuksessa ja nuorisotyössä verovaramme ovat parhaiten tuottavassa käytössä.

- Reformaatioon liittyy perinteemme ensin valtiokirkosta ja nykyään kahdesta kansankirkosta. Kolmanneksi ajatukseni johdattivatkin minut kokemuksiin valtiopäivien ja valtioneuvoston jäsenenä. Muistan, kuinka kansakunnan päättäjät ovat kokoontuneet Helsingin Tuomiokirkkoon ekumeeniseen juhlajumalanpalvelukseen avaamaan ja päättämään valtiopäiviä tai viettämään kansakuntamme itsenäisyyspäivää. Olen kokenut, kuinka kansakuntamme edustajat osoittavat kiitollisuutta matkastamme itsenäisenä hyvinvointivaltiona ja halunneet kuulla, mihin meitä kristittyinä haastetaan vastuullisissa tehtävissämme - "taivaan kansalaisina" maailmassa, jossa on ilon ja kauneuden keskellä myös eriarvoisuutta, ympäristötuhoja, vähemmistöjen syrjintää, ihmisoikeuksien loukkauksia, jopa sotaa. Kristillinen perinteemme on vahvistanut pohjaa yhteisvastuulle niin lapsista kuin köyhistä. Tällä voi nähdä yhteyden koulutuksellisen tasa-arvon ja laajemminkin suomalaisen hyvinvointivaltion kehitykseen. Olen ilolla todennut, ettei suomalaisten seurakuntien solidaarisuus pysähdy valtion rajoille, vaan kirkkojen sydän lyö myös pakolaisten hädälle ja kirkonkellot soivat myös sodan uhreille Aleppossa.


Lisätietoja: Jutta Urpilainen p. 0505113059

Blogi