Tarvitaan toivon näköalaa ja yhteistyötä

07. elokuuta 2016

Olen viettänyt kesää poikkeuksellisella tavalla, kun kalenteri on ollut varsin tyhjä kansanedustajan menoista. Toki olen osallistunut kotikaupunkimme Kokkolan asioiden hoitoon, mutta ennen kaikkea olen keskittynyt perheenäidin vaativaan tehtävään. Lapsen aidon riemun ja ilon todistaminen rantavesileikeissä tai leikkimökissä saa aikaan läikähdyksiä sydänalassa. Kun samaan aikaan on lukenut uutisia ja seurannut viime aikojen tapahtumia eri puolilla maailmaa, on mieleeni tullut kysymys – onko maailma seonnut.

Isisin harjoittama kansanmurha on jatkunut jo kaksi vuotta. Itä-Ukrainassakin on sodittu jo pari vuotta. Turkin kehitys Euroopan naapurissa herättää runsaasti huolia. Euroopan eri kaupungeissa tehdyt terrori-iskut ovat kuvottavia väkivallan tekoja, jotka kohdistuvat viattomiin ihmisiin, usein myös lapsiin. On mahdotonta ymmärtää, miten joku ihminen voi toimia niin lähimmäisiään kohtaan. Mikään uskonto kun ei itsessään kannusta tai kehota väkivaltaan.

Samaan aikaan koko maailman tilaan vaikuttavien Yhdysvaltojen presidentinvaalien asetelma alkaa muodostua entistä selkeämmäksi. Vastakkainasettelu Clintonin ja Trumpin sekä heidän kampanjoidensa välillä on valtava. Näyttää siltä, että vaalitaistelusta tuleekin erittäin repivä. Vastakkain on pelkoa ja aggressiivisuutta lietsova Trump ja toivoa, yhteistyötä ja tulevaisuuden uskoa tarjoava Clinton.

Moni tässä epävarmuuden ajassa antaa sijaa pelolle, jopa vihalle. Jos pelkää, on halu uskoa populististen poliitikkojen lupauksia paluusta vanhoihin hyviin aikoihin. Ikään kuin elämää voisi elää taaksepäin. Valitettavasti näin ei kuitenkin tosielämässä tapahdu, vaan on etsittävä uusia ratkaisuja uusiin ongelmiin. Moni Trumpinkin kannattaja tulisi pettymään, kun kävisi ilmi, ettei hän pystykään palauttamaan Yhdysvaltoihin kaikkia lupaamiaan tehtaita tai sulkemaan rajoja.

Vaikka muutos saattaa pelottaa, uuden rakentaminen on silti pitkällä aikavälillä turvallisempaa kuin paikallaan pysyminen. Huolimatta houkutuksesta meidän ei tule epävarmuuden keskellä kääntyä sisäänpäin - ajatellen, että pärjäämme paremmin ilman muita. Näin ei kuitenkaan ole.

Tämän päivän maailma on niin keskinäisriippuvainen ja verkottunut, ettemme voi siitä eristäytyä. Ainoa keino onkin tiivistää yhteistyötä ja yrittää yhdessä voittaa kansallisvaltioiden rajat ylittävät ongelmat, kuten terrorismi, ääriliikkeet tai vaikkapa ilmastonmuutos. Tässä Euroopan Unioni on meille keskeisin työväline.

EU tarvitsee tiiviimpää yhteistyötä talouden lisäksi myös turvallisuudessa. Tarvitsemme yhteistä rajavalvontaa, uudenlaista otetta kotouttamiseen ja maahanmuuttajien integroimiseen yhteiskuntaamme. Eriarvoisuuden torjumisen pitäisi olla kaikessa päätöksenteossa keskiössä. Sillä osattomuus, työttömyys ja juurettomuus ovat keskeisiä syitä ääriliikkeiden leviämiseen varsinkin nuorten keskuudessa.

Myös Suomessa huomio tulisi kiinnittää nuoriin. Koulutus, nuorisotyöttömyyden torjunta ja harrastusmahdollisuudet ovat keinoja puuttua ”näköalattomuusliikkeiden" nousuun.

Vaikka maailmanmeno näyttää tällä hetkellä hullulta, uskon silti, että ihmiset valitsevat toivon niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassa - myös Suomessa. Sillä viime kädessähän on kysymys siitä, jätämmekö me maailman lapsillemme paremmassa kunnossa vai huonommassa kuin se meille annettiin.

Blogi