Alueemme elinvoiman "puolustusvoimia" on koottava

21. tammikuuta 2019

Eduskunnan täysistuntosalin veistokset ovat monelle tv:stä tuttuja. Sarjan nimi ”Työ ja tulevaisuus” viestii hyvin siitä, mitä lainsäädäntötyöllä halutaan rakentaa.

Vähemmän tunnettuja ovat istuntosalin kupolin friisistä löytyvät metsien ja järvien kuvat sekä Suomen yhdeksän historiallisen maakunnan vaakunat. Pidän tätä kuitenkin tärkeänä symbolina. Koen, että Suomen eduskunnan tehtävänä on turvata ”työtä ja tulevaisuutta” niin kaupungeissa kuin maaseudulla - niin pääkaupungissa kuin kaikissa maakunnissamme.

Valitettavasti alueiden välinen kilpailu on kuitenkin kiristynyt maan sisällä tämän vaalikauden aikana. Keskustavetoisen Sipilän hallituksen aluepolitiikkaa on leimannut voimakas keskittäminen. Mm. junareittejä on lakkautettu, poliisin ja käräjäoikeuksien toimipaikkoja vähennetty, postin palveluita ajettu erityisesti haja-asutusalueella, koulutusleikkaukset uhkaavat maakuntien opinahjoja ja päivystysasetus rankaisee niin aluesairaaloita kuin keskussairaaloita.

Ikävä kyllä menetyksiltä ei ole vältytty myöskään omalla kotiseudullamme. Esimerkiksi Pietarsaaressa sosiaali- ja terveyspalveluita on hallituksen päätöksen myötä heikennetty, Oulaskangas on menettänyt synnytyssairaalaoikeutensa ja ammatillista koulutusta on heikennetty monella paikkakunnalla.

Jatkossa entisestään korostuu tarve koota voimat puolustamaan alueemme elinvoimaa. Näitä ”puolustusvoimia” on koottava esim. keskuskaupungin koordinoimana niin elinkeinopolitiikassa yrittämisen edellytysten luomiseksi, turvaamaan sosiaali- ja terveyspalvelut kuin myös koulutussektorillakin.

Perusta uudelle työvaiheelle on olemassa: Kokkolan ja Pietarsaaren yhteistyössä mm. elinkeinoasioissa on pitkät perinteet. Samoin Soiten, Centria-ammattikorkeakoulun ja yliopistokeskus Chydeniuksen piirissä on yhteistyökuvioita yli maakuntarajojen. Jatkossa kysymys kuuluukin, onko meillä rohkeutta etsiä uudenlaisia yhteistyöratkaisuja muun muassa julkisten koulutus- ja sotepalveluiden osalta yli ahtaiden hallintorajojen?

Eri alueille voimien kokoaminen, omaleimaisuus ja luovuus tulevat olemaan jopa ratkaisevia menestyksen avaimia. Nuorten pitäminen paikkakunnalla ja varsinkin koulutettujen nuorten aikuisten paluumuutto ovat elinvoiman kannalta erityisen tavoiteltavia. Kaiken ikäiset ihmiset ansaitsevat sujuvan arjen, turvallisuutta ja hyviä julkisia palveluita. On tärkeää, että mielikuva alueestamme säilyy positiivisena ja että sillä on realistinen kasvunäkymä. Keskuskaupungin päätöksenteon tulee tukea tätä näkymää.

Paavo Lipposen pääministerikaudella rohjettiin nostaa esille valtion toimintojen siirtäminen alueille. Omalle alueellemme saatiin mm. GTK:n Länsi-Suomen yksikkö ja Väestörekisterikeskuksen ns. tietosuojayksikkö. Tällaisia alueellistamisen lisämahdollisuuksia alueiden kehityksen tukemiseksi tulisikin selvittää ilman ennakkoasenteita.

Suomalaisista lähes neljä viidestä on sitä mieltä, että valtion pitää turvata palvelut koko Suomen asuttuna pitämiseksi. Seuraavan hallituksen on otettava vakavasti kansalaisten vahva huoli alueellisen eriarvoistumisen lisääntymisestä. Kestävä linja aluepolitiikassa on, että alueita tuetaan niiden omilla vahvuuksillaan. Sitä kautta annetaan ihmisten pärjätä ja elää. Siten Suomi pidetään asuttuna ja elämisen edellytykset säilyvät myös eri alueilla.

Blogi