Globaali vastuu on osa Suomen ulkopolitiikkaa

04. syyskuuta 2015

Tämä vuosi on globaalin kehityspolitiikan merkkivuosi. YK täyttää 70 vuotta ja Suomen YK-jäsenyys 60 vuotta. Syksyllä valtioiden päämiehet toivottavasti sopivat yhteisistä kaikkia YK:n jäsenmaita koskevista kestävän kehityksen tavoitteista ja Pariisissa tavoitellaan globaalia ilmastosopimusta. Kehityspolitiikasta on siis syytä keskustella myös kotimaassa, minkä vuoksi ehdotin kesällä hallituksen antavan eduskunnalle pääministerin ilmoituksen globaalipolitiikastaan.

Sipilän hallituksen ohjelma on globaalipolitiikan osalta sinänsä lupaava. Sen mukaan Suomi kantaa globaalia vastuuta ja vahvistaa turvallisuuttaan edistämällä kansainvälisessä yhteistyössä kestävää kehitystä, rauhan rakentamista sekä naisten ja tyttöjen asemaa. Hallitus aikoo myös kiinnittää kansainvälisessä toiminnassaan erityistä huomiota ilmastonmuutoksen, köyhyyden sekä ruoka-, vesi- ja energiapulan torjuntaan.

Ohjelman kirjaus heijastelee pohjoismaista arvopohjaamme, jossa tunnustetaan globaalin vastuun tärkeys. Hallitusohjelman toimenpiteiden osalta Suomi on kuitenkin kääntymässä sisäänpäin.

Suomen pitkän aikavälin tavoitteena on nostaa kehitysrahoitus YK:n tavoitteiden mukaisesti 0,7 % osuuteen bruttokansantulosta. Nyt kuitenkin kehitysyhteistyöhön käytettäviä määrärahoja leikataan nettovaikutuksena 200 milj. euroa, jolloin kehitysyhteistyön osuus tulee olemaan noin 0,35 prosenttia bruttokansantulosta. Tältä osin Suomi alisuoriutuu kansainvälisestä tavoitteestaan.

Kun hallituksen kehitysrahoitusleikkaukset ovat myös olleet huomion kohteena maailmalla, globaalipolitiikan jatkuvuus ja uskottavuutemme ovat vaakalaudalla. Vahva rauhanturvaperinteemme on jäämässä historiaan kriisinhallintaleikkausten vuoksi. Asiaa ei ole auttanut hallituksen nihkeys Välimeren pakolaisongelman taakanjaossa.

Määrärahaleikkaukset tarkoittavat kansalaisjärjestöille noin 40 prosentin leikkauksia ilman siirtymäaikaa. Tämä on ajanut niitä yt-neuvotteluihin ja toiminnan supistamiseen, joka uhkaa kehitysyhteistyön pitkän aikavälin vaikuttavuutta ja jo käynnissä olevien hankkeiden jatkamista. Finnfundin yhtiöittämiseen hallitus myöntää 100 milj. euroa lahjamuotoista tukea. Suomessa kehitysyhteistyövaroja on käytetty vain vähän yritysyhteistyöhön, joten tähän tulee varmasti muutos. Jatkossa kehitysyhteistyömme siis painottuu entistä vähemmän kolmanteen sektoriin ja enemmän yritysmaailmaan.

Globaali vastuu on osa pohjoismaista arvomaailmaamme - ja tukee myös kansallista menestystämme. Helsingin yliopiston professori Liisa Laakson mukaan kehitysyhteistyömäärärahojen nosto kansainvälisten tavoitteiden mukaiseen 0,7 prosenttiin tukisi myös uuden hallituksen itsekkäiden tavoitteiden toteutumista.

Kansainvälisiä ongelmia kuten köyhyyttä, veronkiertoa ja laitonta siirtolaisuutta ei voida torjua vain kansallisin työkaluin. Kehitysyhteistyöllä Suomi voi torjua uhkia, joiden vaikutukset ulottuvat myös Suomeen. Esimerkiksi ebolan torjunta Länsi-Afrikassa estää myös taudin leviämistä Eurooppaan. Lisäksi laittoman maahanmuuton ja ihmissalakuljetusten torjumisessa avaintekijä on elinolojen parantaminen lähtömaissa.

Pääomapako kehitysmaista on arvioiden mukaan jopa lähes kymmenen kertaa suurempi rahavirta kuin kehittyneiden maiden antama kehitysapu. Siksi korruption torjuminen, veroparatiisien vastainen työ ja paikallisten veroviranomaisten toimintakyvyn tukeminen on keskeinen osa modernia kehitysyhteistyötä.

Hallituksen tulisikin jatkaa Kataisen hallituksen laatiman kansainvälisen veronkierron vastaisen toimintasuunnitelman toimeenpanoa. Addis Abeban kehotysrahoituskokouksen myötä laittoman pääomapaon torjunnan merkitys tunnustetaan nyt globaalisti. Suomen on oltava mukana kansainvälisen tason toimissa, kun teollisuusmaat ryhtyvät parantamaan kehitysmaiden verojärjestelmien toimintakykyä.

Suomen kehitysyhteistyön tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden parantaminen on kaikkien osapuolten intressissä. Uskon, että esimerkiksi Finnfundin riittävää pääomitusta tuetaan laajasti. Mittavat leikkaukset järjestöiltä eivät silti ole perusteltuja erityisesti näin nopealla aikataululla.

Mikäli leikkauksista ei voida perääntyä, ainakin säästöjen voimaantulosta eli jaksotuksesta tulisi voida joustaa. Järjestöjen määrärahaleikkauksilla tavoitellaan 34–46 miljoonan euron säästöjä, mikä vastaa 0,06–0,08 prosentin osuutta valtion vuoden 2015 menoarviosta. Se, millä aikataululla leikkaukset kohdistuvat järjestöihin, vaikuttaa vain vähän valtiontalouden sopeutustoimiin. Järjestöjen asemaan aikataulu vaikuttaa olennaisesti, joten tällä hetkellä kansalaisyhteiskunnalle aiheutuva vahinko on kohtuuttoman suuri.


Blogi