HALLITUKSEN EU-POLITIIKKA TUULIAJOLLA

20. tammikuuta 2008

Hallituksen toiminta herättää epäilyjä siitä, että sen EU-poliittinen linja on tuuliajolla. Neuvottelut kansallisesti tärkeistä kysymyksistä ovat takkuilleet. Taustalla on kuitenkin, ettei hallituksella ole näyttänyt olevan laajempaa EU-linjaa tai -visiota. Ulkoministeri Ilkka Kanervan Bruggen puheen peruunnuttua alkusyksystä, EU-linjapuhetta lupailtiin ennen joulupukkia. Minulta tuollainen aito EU-linjapuhe on kyllä jäänyt huomaamatta. Taustalla saattaa olla hallituksen sisäiset linjaerimielisyydet, jotka saattavat kulminoitua kysymykseen Suomen osallistumisesta EU:n ytimiin.

Pääministeri Vanhasen tänään Helsingin Sanomissa esittelemä EU-linja vahvistaa näitä ristivetoepäilyjä. Vanhasen kirjoituksen henki oli vahvasti impivaaralainen tai nostalgisen vetäytyvä - puheenjohtaja Kataisen käsitteitä käyttääkseni. Kun Lipposen hallitusten aikana Suomi pyrki olemaan eurooppalaisen integraation kaikissa ytimissä, Vanhanen on pyrkinyt yhdentymisen ulkokehälle - Väyrysen sipulimallin mukaisesti - väittämällä, ettei EU-integraatiossa ole ytimiä. Kuitenkin on selvää, että ne, jotka ovat tiivistetyssä yhteistyön muodoissa mukana, muodostavat ytimen. Unionin keskeisimmät ytimet ovat rahapolitiikka, Schengen -sopimuksen mukainen rajavalvonta ja kriisinhallinta. Tämä etujoukkokehitys voi tulevaisuudessa jopa vahvistua.

Sama ydinkeskustelu käytiin Vanhasen ja Lipposen välillä myös puolitoista vuotta sitten. Tuolloin Kokoomus arvosteli pääministeri Vanhasta pyrkimyksistä hakea Suomelle mallia unionin reunavaltioista. Tähän kritiikkiin on syytä yhtyä. Toivon, että Suomi pysyy jatkossakin Euroopan unionin ydin- ja etujoukoissa. Odotan mielenkiinnolla puheenjohtaja Kataisen näkemystä - onko Vanhasen hallituksen kokoomus luopumassa perinteisestä sinipunaisen EU-politiikan linjasta?

Vanhanen kuvaa Suomen EU-politiikkaa eräänlaisena siilipuolustuksena, jossa Suomi herää vaikuttamaan vain etujensa ollessa uhattuna. Ei kuulosta hyvältä. EU:ssa tulisi vaikuttaa siihen, miten kokonaisuus kehittyy. Lipposen ja Tuomiojan aikana Suomella oli selvä tahtotila - ja olimme integraation eturintamassa. Tämän linjan avulla pystyimme turvaamaan myös Suomen etuja. Maaseudullakin on jo ikävä Lipposen aikoja, jolloin tukineuvottelut toimivat. Valitettavasti Keskustan impivaaralaisuus, josta Katainenkin on puhunut, ei tue Suomen etuja.

Pääministeri Vanhasen lopputoteamus siitä, että Suomi on EU:n uudistamisen ytimessä, on lupaava. Toistaiseksi tämä lupaus on kuitenkin jäänyt vaille sisältöä. Itse olen toivonut Suomelta edellisten hallitusten kaltaista aloitteellisuutta EU-ulkopolitiikassa (Suomen Kuvalehti). Suuren valiokunnan puheenjohtaja Erkki Tuomioja toivoi myös Lauantaiseurassa EU:n ulkoisen toiminnan kehittämistä vastattaessa globaalisaation hallinnan haasteisiin.

Pääministeri vakuuttaa hallituksen aktiivisuutta. Hukassa näyttää kuitenkin olevan tavoitteellisuus, jota Katainenkin on peräänkuuluttanut. Olisiko siis ripaus idealismia tarpeen myös hallitukselle? Mikään ei muutu, jos ei aseteta selkeitä - joskus rohkeitakin - tavoitteita. Tämä on erityisen totta EU:n kehityksessä - ilman visionäärejä meillä ei olisi sisämarkkinoita, yhteistä valuuttaa eikä yhteistä ulkopolitiikkaa.

Jutta Urpilainen
kansanedustaja, Kansainvälisen Eurooppa-liikkeen valtuuston jäsen

Blogi