Humanitaarinen apu ja tuki YK:lle ensisijaista

21. maaliskuuta 2011

Pohjois-Afrikassa ja Lähi-Idässä kyse ei ole vain demokratiasta ja ihmisten jakamattomasta oikeudesta olla vaikuttamassa heitä koskettavaan päätöksentekoon. Kysymys on myös sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja varallisuuden jakautumisesta oikeudenmukaisemmin tulevaisuudessa.

Tilanne Libyassa on erityisen vakava. Gaddafin väkivalta uhkaa myös omia kansalaisia. Rauhanomaisten mielenosoitusten väkivaltainen tukahduttaminen ja aseellisen voiman käyttö omia kansalaisia vastaan ovat ankarasti tuomittavia toimia.

Libyalaiset ansaitsevat uuden, ihmisoikeuksia kunnioittavan demokraattisen hallinnon ja tämän muutoksen aikaansaanti on Libyan kansan itsensä tehtävä. Selvää kuitenkin on, että Gaddafin aika on ohitse.

YK:n turvaneuvosto on tehnyt tärkeän päätöksen, jolla pyritään suojelemaan Libyan kansalaisia maan oman hallinnon väkivallalta. Turvaneuvoston linjausten mukaisesti tavoitteena on lentokieltoalueen perustaminen niin, että ilma-aseen käyttö siviilejä vastaan ei enää jatku. YK:n linjauksia on syytä tukea.

Ranska on ottanut johtavan roolin sotilaallisten toimien suunnittelussa ja toteutuksessa. On tärkeätä ja merkityksellistä, että YK:n päätöslausuman mukaisesti tehtäviin operaatioihin ottavat myös arabimaat osaa. Muutoin on suuri riski konfliktin muuttumisesta länsimaiden sotilaalliseksi toiminnaksi yhdessä tärkeässä öljyvaltiossa. YK ansaitsee kaiken tuen päätöslauselman toteuttamiselle tiedostaen samalla erityisesti sotilaallisen voiman käyttämiseen liittyvät riskit. Selvää on, että YK:n linjauksia voivat eri maat tukea eri tavoin: kunkin maan osaamisalueita ja perinteistä kansainvälistä roolia kunnioittaen.

Natolla ei toistaiseksi ole ollut roolia sotilaallisessa toiminnassa Libyassa. On mahdollista, että sellainen rooli sotilasliitolle vielä tulee ja että Yhdysvallat, Ranska ja muut operaatiossa mukanaolevat haluavat käyttää Naton rakenteita operaatioiden toteuttamiseen. Suomen kantoihin Naton rooli ei sinällään voi vaikuttaa.

Suomen on valmistauduttava ennen muuta humanitaarisen avun toimittamiseen. Tämä tarkoittaa yhtä hyvin lääkintäapua kuin apua maan jälleenrakentamiseen erityisesti alueilla, jotka ovat demokraattisen opposition valvonnassa. Sotilaallista apua Suomelta ei ole pyydetty. Sotilaalliseen apuun on syytä ottaa kantaa vasta, jos sellainen pyyntö esitettäisiin. Suomen osalta on kaikissa tapauksissa syytä pitää kynnys sotilaallisiin hyökkäystoimiin osallistumiselle erittäin korkealla.

Kansalaisten liikehdintä arabimaissa on tuonut näihin maihin uuden kansanvallan ja toivon kevään. Kansainvälisen yhteisön täytyy tässä toimia johdonmukaisesti ja välttää kaksoisstandardeja. Demokraattista muutosta on tuettava aidosti. Ei niin, että Libyassa kannatetaan kansalaisoikeuksia vaativaa oppositiota ja Bahrainissa tuetaan mielenosoitusten tukahduttamista väkivallalla. Ihmisoikeuksilla on oltava tilaa ulkopolitiikan päätöksenteossa - kaikissa tilanteissa ja maissa yhdenmukaisella tavalla.

Blogi