Huomio Afrikkaan

19. marraskuuta 2017

Marraskuun lopussa Afrikan Unionin ja Euroopan Unionin päämiehet kokoontuvat huippukokoukseen Norsunluurannikolle. Kyseessä on kolmen vuoden välein pidettävä yhteiskokous, jossa keskustellaan Afrikkaa ja Eurooppaa yhdistävästä agendasta. Tämän vuoden huippukokouksen teemaksi on valittu nuoret. Aihe on hyvin ymmärrettävä, kun katsoo Afrikan väestörakennetta.

Afrikassa asuu tällä hetkellä noin 1,2 miljardia ihmistä ja noin puolet heistä on alle 25-vuotiaita nuoria. On ennakoitu, että Afrikan väestö tuplaantuu seuraavan kolmenkymmenen vuoden aikana vajaaseen 2,5 miljardiin henkilöön. Samalla on arvioitu, että seuraavan parinkymmenen vuoden aikana Saharan etelänpuoleiseen Afrikkaan pitäisi synnyttää vuosittain 18 miljoonaa uutta työpaikkaa, jotta nuoret saataisiin työllistettyä. Kova haaste eritoten, kun monessa maassa koulutusaste on edelleen hyvin alhainen.

On selvää, että moni Afrikan maa tarvitsee jatkossakin kehitysyhteistyötä saadakseen yhteiskunnan perustoiminnot rakennetuksi. Samoin tarvitaan konfliktien ratkaisemista ja rauhanvälitystä pitkäaikaisten ristiriitojen ja sotien ratkaisemiseksi. Mutta tarvitaan myös uudenlaista otetta Afrikan investointien vauhdittamiseksi ja elinkeinoelämän vahvistamiseksi. Tämän ovat nähneet myös kiinalaiset sekä enenemässä määrin myös arabit, jotka investoivat aktiivisesti Afrikkaan. EU ja sen jäsenmaat osoittivat Afrikkaan viime vuonna 21 miljardia euroa kehitysapua. Eurooppalaisten yritysten investoinnit Afrikkaan olivat 32 miljardia euroa. Ei voi olla pohtimatta, olisiko tällaisilla panostuksilla mahdollisuutta saada vielä enemmän tuloksia aikaan, jos varojen kohdentamista suunnattaisiin strategisemmin ja suunnitelmallisemmin.

Afrikka on Euroopalle monella tapaa kohtalon kysymys. On selvää, että mikäli nuoret Afrikassa eivät pääse kouluun ja töihin tai näe toivoa tulevaisuudessa, he lähtevät hakemaan niitä jostain muualta. Niinpä maahanmuuton ja ääriliikkeiden torjunnassa olisi syytä kohdistaa resursseja entistä enemmän juurisyihin eli juuri Afrikan rakentamiseen. Samalla on hyvä havaita, että Afrikan maanosa on monien mahdollisuuksien ja hyvin erilaisten maiden alue. Afrikassa on paljon potentiaalia ja Afrikan unionin sekä Euroopan unionin yhteistyön tulisikin perustua enemmän vastavuoroisuuteen.

Olen iloinen, että pääministeri Sipilän johtama huippukokousvaltuuskunta pitää sisällään myös nuorisoedustajan. On tärkeää, että Suomi osoittaa esimerkillään, että nuorille on myös annettava mahdollisuus osallisuuteen heitä koskevissa asioissa. Tätä viestiä on hyvä viedä eteenpäin. Toivottavasti keskustelu Afrikan tulevaisuudesta ja huippukokouksen annista jatkuu myös Suomessa. Varmasti myös meillä olisi syytä pohtia yli hallinnonalojen rajojen Afrikka-strategiaa. Hallitus pääministerin johdolla voisikin järjestää oman kansallisen Afrikka-foorumin, jossa voisimme eri näkökulmista pohtia yhteistyötä Afrikan kanssa.

Julkaistu Suomenmaa-lehden blogissa 19.11.

Blogi