IHASTUTTAVA JA VIHASTUTTAVA INTIA

05. marraskuuta 2007

Palasin tänään viikon matkalta Mumbaista. Sain vierailla ensimmäistä kertaa Intiassa. Käytin nimittäin eduskunnan istuntovapaan viikon kansainväliseen lasten syöpäkokoukseen. Toimin Suomessa lasten syöpäjärjestön puheenjohtajana ja siinä ominaisuudessa sain olla mukana lasten syöpälääkäreiden ja hoitajien kansainvälisessä kokouksessa. Kokous itsessään oli perinteinen kansainvälinen kokous mutta maa, jossa kokous pidettiin, teki erityisen vaikutuksen.

Intia on vastakohtaisuuksien maa. Saman kadun varrella voi nähdä kodittoman perheen laittavan ruokaa ja nukkuvan kadulla, sekä loisteliaan huippuhotellin palvelijoineen. Vaikka Intian talous on kasvanut ja ihmisten varallisuus lisääntynyt, on se tapahtunut hyvin epätasaisesti. Kuilu rikkaiden ja köyhien välillä on suurentunut. Keskusteltuani muutamien intialaisten asiantuntijoiden kanssa sain tietoa, ettei yhteiskunnassa ole todellista halukkuuttakaan kuroa tuota kuilua umpeen. Köyhät mahdollistavat rikkaiden elintason.

Sain yhtenä päivänä tutustua suomalaisen järjestön Fidan vetämään kehitysyhteistyöprojektiin Mumbain slummeissa. Oli vaikuttavaa nähdä, kuin paljon he ovat saaneet aikaan pienellä rahalla. Slummeihin on rakennettu ompelupajoja naisille, lääkärivastaanottoja, viriketoimintaa lapsille yms.

Keskusteltuani slummeissa asuvien naisten kanssa oli hienoa havaita, kuinka heidän itsetuntonsa oli kasvanut projektin myötä. He kävivät ompelukurssia ja suunnittelivat avaavansa oman pienen ompelupajansa tulevaisuudessa. Erään nuoren tytön sanoin, "Unelmani on se, että saan levittää tätä taitoa kaikkialle Intiaan."

Silmiinpistävää Intiassa oli ihmisten - erityisesti lasten iloisuus. Vaikka ongelmia ja murheita riittää, elämästä silti iloitaan. Tämä oli koskettavaa havaita.

Vierailun Mumbaissa myös Intian parhaassa syöpäsairaalassa. Täytyy sanoa, että näky veti kyllä hiljaiseksi. Suomalaista ja intialaista sairaalaa ei voi verrata samana päivänä. Ihmisiä parveili joka puolella, hygenia oli kaukana meidän sairaaloidemme puhtaudesta ja sairaalavarusteet oli vaatimattomat.

Suomella ja muilla pohjoismailla olisi varmasti paljon annettavaa kehitysyhteistyössä sekä koulutuksen että terveydenhuollon osaamisessa. Meidän on tärkeä kantaa yhteisvastuuta myös heikompiosaisista maailman toisella laidalla. Tämän aion nostaa esille myös eduskunnassa, kun keskustelemme ensi viikolla hallituksen kehityspoliittisesta ohjelmasta.

Blogi