Ilmastotalkoisiin

23. syyskuuta 2009


Syksyn kuuma puheenaihe on ilmastonmuutos ja Kööpenhaminan joulukuun ilmastohuippukokous. Kööpenhaminaa varten on valmistauduttu jo vuosia, ja nyt on siirrytty loppusuoralle ja neuvottelujen tahti on kiihtynyt huimaksi. Tänään tiistaina järjestetään New Yorkissa YK:n pyöreän pöydän keskustelu ilmastonmuutoksesta. Puheenjohtajana siinä toimii tasavallan presidentti Tarja Halonen.

Viimeisimmät neuvottelut Bonnissa jättivät jälkeensä 200-sivuisen asiakirjan, joka pitäisi puristaa kymmenesosaan joulukuun alkuun mennessä. Moni asiantuntija uskookin, että Kööpenhaminassa saavutetaan poliittinen sopimus, mutta valmista lakitekstiä sieltä ei ulos tule.

Poliittisen sovun aikaansaaminen olisi kuitenkin jo voitto sinänsä. Varsinkin, jos sopu olisi lähempänä YK:n ilmastopaneelin suosituksia, kuin mitä neuvotteluissa tällä hetkellä on esitetty. Euroopan unioni on esittänyt varsin kunnianhimoisen tavoitteen, ja olemme yhdessä sitoutuneet pudottamaan päästöjämme kahdellakymmenellä prosentilla vuoteen 2020 mennessä riippumatta siitä, mitä Kööpenhaminassa tapahtuu. Tämä toimii hyvänä esimerkkinä, mutta ei vielä riitä ilmaston lämpenemisen riittäväksi hidastamiseksi YK:n ilmastopaneelin suositus teollisille maille kun on 2540 prosentin vähennys 2020 mennessä, ja monet asiantuntijat pitävät tätäkin riittämättömänä.

Keskustelu ilmastonmuutoksesta käy kuumana kaikkialla maailmassa. Moni odottaa Yhdysvaltojen ja suurten kehittyvien maiden kantaa ja sitoumuksia. Suomen pääneuvottelijakin ilmaisi kannatuksensa suomalaiselle kansalliselle ilmastolaille, jotta voisimme aktiivisesti hallita ja seurata omaa kehitystämme. Tämä on erittäin kannatettava ajatus, jonka puolesta jopa 25 000 kansalaista on lähettänyt kansanedustajilleen postikortin.

Toisaalta samalla moni kansalainen toimii jo ilmastonmuutoksen torjumiseksi omassa jokapäiväisessä elämässään. Jokainen meistä voi tehdä pieniä tekoja tälle meitä kaikkia koskettavalle haasteelle. Iso-Britanniassa sekä koko Labour-hallitus, että konservatiivien ja liberaalidemokraattien johtavat poliitikot ovat sitoutuneet ilmastonmuutosministerin haasteesta vähentämään omia päästöjään kymmenellä prosentilla vuoteen 2010 mennessä. Tämä perustuu siihen, että meidän tulisi tähdätä jopa 50 % vähennykseen vuoteen 2050 mennessä ja on aika ottaa askel nyt, eikä vasta vuosien päästä.

Kymmenen prosentin vähennys ei ole kovin paljon, mutta se on alku jonka jokainen voi tehdä. Aionkin itse seurata esimerkkiä ja vähentää omia ja kotini hiilidioksidipäästöjä tuon kymmenen prosentin verran. Haastan myös muut suomalaiset puoluejohtajat ja kaikki kansanedustajat tekemään saman. Tulevina kuukausina kerron blogissani kuinka projekti etenee ja mitä olen asian eteen tehnyt.

Blogi