Koulutussäästöt syövät tulevaisuutta

30. marraskuuta 2015

Hallitus on viime aikoina saanut julkisuutta perumalla jo tehtyjä päätöksiä. Viimeksi peruttiin harmaan talouden säästöt sekä eläkkeensaajien asumistukeen kohdistuvat leikkaukset. Molempiin päätöksiin oli hyvät perustelunsa. Olisi tietenkin ollut parempi, jos hallitus olisi alun perinkin miettinyt näiden päätösten vaikutuksia ja jättänyt leikkauspäätökset tekemättä. Mielestäni seuraavaksi hallituksen tulisi arvioida uudelleen koulutukseen kohdistuvia säästöjä. Näyttää siltä, että myös niiden osalta hallitus ei ole tehnyt huolellisia vaikutusarvioita. Nimittäin näin mittavien koulutusleikkausten pidemmän aikavälin lasku yhteiskunnalle voi osoittautua kalliimmaksi kuin lyhyen aikavälin valtion talouden säästö.

Erityisen ristiriitaisilta koulutusleikkaukset näyttävät ennen vaaleja annettujen lupausten valossa. Vaalikampanjoidensa aikana sekä Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä että Kokoomuksen puheenjohtaja Alexander Stubb poseerasivat valokuvissa koulutuksesta ei leikata -kylttien kanssa. Toisin kuitenkin kävi. Koulutuksesta leikataan kaikkiaan yli 2 miljardia euroa vaalikauden aikana.

On selvää, että koulutuksessakin tarvitaan rakenteiden ravistelua ja uudistuksia. Viime vaalikaudella tehtiin muun muassa mittava ammattikorkeakoulu-uudistus ja tavoitteena oli tehdä myös toisen asteen koulutusta koskeva rakenteellinen uudistus. Valitettavasti se kaatui eduskunnan viimeisinä työpäivinä pitkälti nykyisten hallituspuolueiden keskustan ja perussuomalaisten kokoustaktikointiin.

Nyt hallitus on kuitenkin tekemässä niin suuria leikkauksia koulutukseen, että ne väistämättä kohdistuvat opetuksen laatuun ja tutkimuksen laajuuteen. Tämä näkyy muunmuassa perusopetuksessa, mistä hallitus leikkaa perusopetuksen ryhmäkokojen pienentämiseen tarkoitettuja rahoja 120 miljoonaa euroa. Kokkolan kohdalla se tarkoittaa valtion rahoituksen vähenemistä ensi vuonna 600 000 eurolla, mikä on suuruusluokaltaan yli 300 perusopetuksen vuosiviikkotuntia tai 12 opettajan virkaa. Hallitus hyväksyi myös vastikään asetuksen, jolla päiväkotien ryhmäkokoja kasvatetaan, kun kasvattajan ja lasten suhdeluku kasvaa siten, että yhtä kasvattajaa kohden voi olla kahdeksan yli 3-vuotiasta lasta. Kyse on siis isoista asioista lasten kannalta. Onkin ymmärrettävää, että koulutuskentällä kuohuu.

Sen ohella, että koulutuksesta ollaan leikkaamassa liian paljon, on koulutuskentässä herättänyt huolta myös päätös luopua Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmasta, jolla on ollut vankka asema koulutuksen kehittämisessä. Opetus- ja kulttuuriministeriö on laatinut perinteisesti kehittämissuunnitelman kerran vaalikaudessa yhdessä koulutusalan toimijoiden kanssa. On huoli, että kun tästä luovutaan, puuttuu koulutukselta pitkän tähtäimen suunnitelma kokonaan ja sitä juuri tarvitsisimme.

Olemme saaneet mainetta maailmalla korkealaatuisesta koulutuksesta sekä laadukkaista opettajista. Emme voi kuitenkaan tuudittautua siihen, että pysymme kärjessä ilman jatkuvaa kehittämistä ja pidemmän aikavälin visiota. Sitä koulutuskenttämme nyt kaipaa laajojen koulutusleikkausten sijaan. Toivottavasti hallituksella riittää siis viisautta arvioida näitäkin päätöksiään uusiksi.

Blogi