Kuntaväitteitä oikomassa

16. syyskuuta 2011

Hallitusohjelmaan on kirjattu uuden kunta- ja palvelurakenneohjelman aloittaminen, ja keskustelu on nyt lähtenyt vauhdilla käyntiin valitettavasti myös väärille raiteille. Edellisten hallitusten aikana käynnissä ollut PARAS-hanke on jo tuottanut jonkin verran tulosta, mutta nyt on aloitettava seuraava vaihe. Kuntauudistuksessa on tarkoitus muuttaa sekä tapoja tuottaa palveluita että viedä kuntien kokoa lähemmäs luontevaa asiointi- ja työssäkäyntimääritelmää. Kuntia ei olla liittämässä pakolla yhteen, mutta kunnan on hyvä olla sen kokoinen, että se voi verotuloillaan pitkälti tuottaa kaikki asukkaidensa tarvitsemat palvelut.

Erityisongelmana on, mitä tehdään niiden kuntien kohdalla, jotka ovat aivan konkurssikypsiä, eikä ikä- tai elinkeinorakenteessa ole positiivista lähtökohtaa. Toisin kuin tietyt tahot ovat antaneet ymmärtää, on kuntien valtionosuuksiin kustannus- ja indeksitarkastuksen sekä yhteisöveroprosentin korotuksen myötä tulossa ensi vuonna euroja enemmän eikä vähemmän.

Tällä hetkellä suomalaiset ovat hyvin eriarvoisessa asemassa asuinkunnastaan riippuen, esim. erityis-, koulu- tai sosiaalipalveluiden osalta. Kunnallinen itsehallinto, myös taloudessa, on arvokas lähtökohta ja sitä voidaankin vahvistaa lisäämällä kuntien verotusoikeutta. Palveluiden järjestämisen osalta itsehallinto toteutuu parhaiten, jos kunta voi itse päättää, miten palveluja järjestää. Ei siis niin, että kaikki kuntalaisia koskevat palvelut ovat kuntayhtymien, yhteispalvelualueiden tai yhteisten yhtiöiden järjestämiä. Tällöin kunta on suoraan vain maksajan roolissa ja suora päätösvalta muualla kuin kunnanvaltuustoilla. Kunnallinen demokratia toteutuu myös parhaiten, kun vaaleilla valitut valtuutetut vastaavat suoraan sekä taloudesta että palveluista.

Blogi