Minne menet Eurooppa?

07. tammikuuta 2016

Euroopan unioni on elänyt keskellä kriisejä lähes kymmenen vuotta. Jatkuviin kriisikokouksiin on jo totuttu. Eurokriisin rinnalle on noussut idässä ja etelässä uusia turvallisuusuhkia, jotka ovat koetelleet unionia.

Viimeistään kesällä kärjistynyt kansainvaellus Välimeren yli kohti Eurooppaa on asettanut EU:n peilin eteen. Rajat kiinni -puheet ovat yleistyneet. Nationalismi ja populismi ovat levinneet.

Eurooppa onkin nyt tienhaarassa. Ilmassa on eriytymisen merkkejä, mutta alkanut vuosi on myös mahdollisuus uudistuneeseen yhteistyöhön niin taloudessa, ulkopolitiikassa kuin muuttoliikkeen hallinnassa.

***

Tarvitsemme syvempää yhteistyötä talouspolitiikassa. Tuskin kovinkaan moni uskoi 10 vuotta sitten, että meillä on tänään rakenteilla esimerkiksi Euroopan laajuinen pankkiunioni. Näin kuitenkin on.

Meidän on syytä edetä pankkiunionin jälkeen kohti yhteisiä pääomamarkkinoita ja hillitä haitallista verokilpailua. Verotuksessa tulisi ottaa käyttöön muun muassa yhteisöverossa yhteinen veropohja ja yhteinen minimitaso.

Velkojen yhteisvastuuseen ei kuitenkaan pidä mennä. Jokaisen maan tulee jatkossakin olla itse vastuussa omista veloistaan, kuten myös Yhdysvaltojen osavaltiot ovat.

Myös ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on yhteistyön syventäminen välttämätöntä. Kesäkuussa EU:n on tarkoitus päivittää EU:n turvallisuusstrategia.

Yksi painopiste on valtioiden vahvistaminen itäisessä ja eteläisessä naapurustossamme, jotta ne pystyvät torjumaan hybridiuhkia ja islamistisia ääriliikkeitä. Transatlanttista yhteyttä tulee vahvistaa myös kaupassa. Vuoropuhelulle Venäjän ja Euraasian unionin kanssa tulee suhtautua avoimesti. Energia- ja ilmastodiplomatiaan tarvitaan uusi vaihde.

Keskinäisen avunannon lausekkeen käyttöönotto Pariisin terrori-iskujen jälkeen on avannut uudella tavalla keskustelun myös EU:n puolustusyhteistyöstä. On Suomen etujen mukaista vahvistaa EU:ta turvallisuusyhteisönä.

***

Maahanmuuttopolitiikassa yhteistyön syventyminen on myös tarpeen. On selvä asia, että Etelä-Euroopan maat eivät voi yksin hoitaa kriisiä vaan tarvitsemme yhteistoimintaa.

Apua tarvitsevia pakolaisia ja turvapaikanhakijoita on velvollisuus auttaa, mutta samalla on tärkeää luoda selkeät kriteerit palautuksille turvallisiin maihin ja pelisäännöt pikakäännytyksille. Kansalaisten hyväksyntä maahanmuutolle on mahdollista saada, kun kotouttaminen hoidetaan laadukkaasti.

***

Euroopan yhdentyminen on ollut sosialidemokraattien ja kristillisdemokraattien yhteinen projekti. Hanke on tarpeellisempi kuin koskaan. Muiden valtakeskusten nousu tarkoittaa sitä, että vuonna 2050 Euroopan osuus maailman väestöstä on noin seitsemän prosenttia ja maailman bkt:sta vajaa 15 prosenttia. Suomi ei saa yksin ääntään kuuluviin – mutta ei saa kohta Saksa tai Ranskakaan.

Euroopan suunta on Suomen ydinkysymyksiä. EU on meidän keskeisin turvallisuusyhteisö ja tärkein talousyhteisö, jonka tulevaisuus ratkaisee myös meidän tulevaisuutemme. Meidän on saatava eurooppalainen työ kilpailukykyiseksi taloudellisesti ja eurooppalaisten ääni kuuluviin poliittisesti.

Kirjoittaja toimii tammikuussa asiantuntijana (Government Fellow) Geneven turvallisuuspolitiikan keskuksessa.

Blogi