Muovijäte ja sinilevä ovat oireita luontosuhteestamme

29. heinäkuuta 2018

Tänä kesänä olemme saaneet nauttia poikkeuksellisen lämpimistä keleistä. Viime vuoden sateisen ja kolean kesän jälkeen on auringosta ja lämmöstä osannut nauttia. Toisaalta lämpötila on paikoin tuntunut jo liian kovalta ja erityisen haastavalta on tuntunut se, ettei kuumuutta pääse oikein pakoon mihinkään eli sisätiloissakin on kuuma. Monelle ikäihmisille tilanne onkin tukala.

Me lapsiperheet olemme varmasti sen sijaan nauttineet uimisesta ja lämpimistä vesistä. Vaikka Suomi on tuhansien järvien maa, meitä rannikkoihmisiä surettaa erityisesti Itämeren kohtalo. On ikävää, kun lähiuimarannalle ei voikaan mennä sinilevän takia uimaan ja uimapaikkaa joutuu etsimään kauempaa. Ainakin minut kesän kuumuus onkin saanut pohtimaan ympäristömme tilaa. Onko puhdas Itämeri jo menetetty tapaus?

Suomen ympäristökeskuksen arvion mukaan sinilevää on tänä kesänä merissä enemmän kuin koskaan 2000-luvulla. Tämä siitäkin huolimatta, että esimerkiksi sinilevää ruokkivan fosforin päästöt ovat pienentyneet 60 prosenttia huippulukemistaan. Toimia päästöjen pienentämiseksi täytyy siis jatkaa, sillä taistelua sinilevää vastaan vaikeuttaa myös ilmastonmuutos.

Muovijäte ja sinilevä ovat oireita luontosuhteestamme

Merien puhtaus on ollut esillä myös toisella tapaa. Viime aikoina on nimittäin uutisoitu runsaasti mediassa maailman merien hautautuvan muovijätteeseen. Maailmassa tuotetaan vuodessa yli 90 miljardia kiloa muovia, josta 10 prosenttia päätyy meriin. Ellen MacArthurin säätiön tekemän raportin mukaan on todennäköistä, että vuonna 2050 merissämme on enemmän muovia kuin kalaa, jos tahti jatkuu ennallaan. Tämä tuntuu hurjalta ajatukselta. Muoviroska myös sitoo myrkyllisiä kemikaaleja ja mikromuovi päätyy lopulta ravintoketjuun, jossa se rikastuu ja voi päätyä kalojen kautta ihmisiin.

YK:lla on ollut jo 1980-luvulta lähtien merioikeuksia käsittelevä sopimus, jossa on mukana myös meriä koskevan jätteen ongelma. Valitettavasti kuitenkin sopimuksen toimeenpanossa on ollut ongelmia. Niinpä nyt ollaan kansainvälisestikin vaadittu uutta merijätteiden ongelmaa koskevaa sopimusta. Aika ei näytä kuitenkaan kovin otolliselta uusille ympäristöä koskeville kansainvälisille sopimuksille. Päinvastoin juuri Suomessakin vieraillut presidentti Trump on vetämässä Yhdysvaltoja pois Pariisin ilmastosopimuksestakin.

Samaan aikaan, kun tarvitsemme kansainvälisiä sitoumuksia ja valtioiden konkreettisia toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja ympäristön suojelemiseksi, on hyvä muistaa myös jokaisen kansalaisen omat vaikutusmahdollisuudet. Niitäkin on monia. Ainakin itse olen vähentänyt muovin kulutusta ja lisännyt roskien kierrättämistä.

Tänä kesänä on eduskunnassa väläytetty myös roskaamisen sakottamisen mahdollisuutta, johon liittyvässä kirjallisessa kysymyksessä olin itsekin mukana. Toivottavasti tähän ei tarvitsisi mennä. Uskon, että ihmisillä on hyvää tahtoa. Julkisten paikkojen roska-astioiden määrä ja niiden huolto tukee tuon hyvän tahdon toteutumista. Siksi kunnissa tulisi huolehtia tehokkaasta ja oikea-aikaisesta jätehuollosta, joka tukee viihtyisiä asuinympäristöjä ja luonnon puhtautta.

Blogi