Osaaminen, oikeudenmukaisuus ja globaali vastuu muistettava budjettiriihessä

31. elokuuta 2015

Valtiovarainministeriön budjettiesitys sisältää paljon yhteisiä tavoitteita. Pyrkimykset tukea työllisyyttä, toimeenpanna rakenteellisia uudistuksia sekä sopeuttaa julkista taloutta saavat laajaa kannatusta yli puoluerajojen. Ne ovat myös jatkoa edellisen vaalikauden talouspoliittiselle linjalle. Sen sijaan talousarvioesityksen yksityiskohdista löytyy erilaisia näkemyksiä. Haluan tässä kiinnittää huomiota kolmeen asiaan, jotka tuntuvat epäoikeudenmukaisilta ja vaativat hallitukselta uudelleenharkintaa.

Ensimmäinen näistä virhearvioinneista liittyy koulutusleikkauksiin. Budjettiesityksen mukaan kaikista sektoreista koulutus kuuluu suurimpiin leikkauskohteisiin. Se on väärä arvovalinta. On selvää, että koulutuksenkin saralla tarvitaan rakenneuudistuksia ja digitalisaation parempaa hyödyntämistä. Mutta nyt hallitus on leikkaamassa puhtaasti opetuksen laadusta mm. lakkauttamalla koulujen ryhmäkokorahan, jolla pyrittiin puuttumaan opetusryhmien kasvaviin kokoihin peruskouluissa. Leikkaus kohdistuu etenkin niihin lapsiin ja nuoriin, jotka erityistä tukea eniten tarvitsevat. Lisäksi nuorten aikuisten osaamisohjelman, nuorten työpajatoiminnan ja etsivän nuorisotyön rajut leikkaukset heikentävät viime hallituksen käynnistämää nuorisotakuuta, joka on tuottanut hyviä tuloksia. Hallituksen tavoitteena myös on, että entistä harvempi opiskelija valmistuisi maisteriksi. Suomen vahvuutena on kuitenkin jo pitkään nähty kansakunnan korkea osaamistaso ja laadukas innovaatioympäristö. Siksi säästöt korkeakoulutuksesta tuntuvat ristiriitaisilta ja tulevaisuuden kilpailukyvyn heikentämiseltä. Olisikin perusteltua, että hallitus arvioisi budjettiriihessä uudestaan koulutukseen kohdistuvat säästöt.

Toiseksi budjettiehdotus on epäonnistunut globaalipolitiikan osalta. Kehitysyhteistyömäärärahojen leikkaukset tarkoittavat kansalaisjärjestöille noin 40 prosentin määrärahaleikkauksia ilman minkäänlaista siirtymäaikaa. Tämä on ajanut useita kansalaisjärjestöjä yt-neuvotteluihin ja merkittävään toiminnan supistamiseen. Kehitysyhteistyö perustuu pitkäkestoisiin kansainvälisiin sopimuksiin, joista nopea irrottautuminen on hankalaa. On myös muistettava, että kehitysyhteistyöllä Suomi voi torjua myös meille relevantteja uhkia. Esimerkiksi ebolan torjunta Länsi-Afrikassa estää myös taudin leviämistä Eurooppaan. Kun hallituksen kehitysrahoitusleikkaukset ovat myös olleet huomion kohteena maailmalla, Suomen globaalipolitiikan jatkuvuus ja uskottavuus ovat vaakalaudalla. Huoli on, ettemme enää kuulu samaan viiteryhmään muiden pohjoismaiden kanssa. Mikäli hallitus ei ole valmis tinkimään säästöjen kokonaismäärästä, tulisi kehitysavun säästöjen voimaantulo jaksottaa usealle vuodelle. Se, millä aikataululla leikkaukset kohdistuvat järjestöihin, vaikuttaa vain vähän valtiontalouden sopeutustoimiin. Järjestöjen toimintaan ja kentällä tapahtuvaan työhön aikataulu vaikuttaa olennaisesti.

Kolmanneksi hallituksen verolinjaukset tuntuvat epäoikeudenmukaisilta. Suuriin verojen kiristyksiin ei ole mahdollisuutta, mutta verotus on paras keinoa huolehtia siitä, että myös yhteiskunnan hyvätuloiset ovat taloustalkoissa mukana. Vuoden vaihteessa julkaistu OECD:n tutkimus, jonka mukaan tuloerot hidastavat talouskasvua, on edelleen ajankohtainen. Suomen talouskasvu voisi sen mukaan olla viidenneksen korkeampaa, jos tuloerot olisivat pienemmät. Viime vaalikaudella kaikkia veroratkaisuja tarkasteltiin myös niiden tulonjakovaikutusten mukaan. Nyt näyttää valitettavasti siltä, ettei samaa tahtoa tuloerojen kaventamiseen ole nykyisellä hallituksella olemassa. Se taas heikentää kansalaisten keskinäistä luottamusta. Toivottavasti hallitus päättää budjettiriihessä kiristää suurituloisten verotusta. Se antaisi myös mahdollisuuden pienentää mm. koulutukseen kohdistuvia säästöjä.

Budjettiriihessä hallitus tekee arvovalintoja - ja niiden myötä nähdään, onko hallituksella halua panostaa kotimaiseen osaamiseen, keskinäiseen oikeudenmukaisuuteen ja globaaliin vastuunkantoon.

Blogi