Sisko ja sen veli - poliittinen ja ammatillinen työväenliike

13. huhtikuuta 2014

SDP:llä ja ay-liikkeellä on yhteinen historia. Yhteistyön voi arvioida menestystarinaksi, sillä väitän, että yhteisillä ponnistuksilla unelma hyvinvointi-Suomesta on muuttunut todeksi.

Tänään jotkut kuvittelevat, että hyvinvointivaltio on valmis eikä SDP:tä enää tarvita. Moni on sitä mieltä, että aika on ajanut myös ammattiyhdistysliikkeen ohi. Molemmat arviot ovat pahasti pielessä. Poliittinen ja ammatillinen työväenliike kannattelevat kansakunnan eheyttä. Ne ovat kuin veli ja sisko, joilla on yhteiset juuret ja tiivistä yhteydenpitoa mutta itsenäiset elämät.

SDP tarvitsee ammattiyhdistysliikettä tekemään työtä paremman, turvallisen ja tasapainoisen työelämän puolesta. Jos työelämää kehitettäisiin vain työnantajien, vain omistajien ja puhtaasti talouden globalisaation ehdoin, jälki olisi toisenlaista. Työelämä olisi nopeasti viidakko, jossa vain tiikerit pärjäisivät. Ay-liike on tärkeä tasapainottaja ahneen kapitalismin muokkaamisessa eettiseksi markkinataloudeksi, jollaista itse kannatan.

Uskon vahvasti, että myös ay-liike tarvitsee SDP:tä. Yhteisen historian alkuajoista on siirrytty yhteiskuntaan, joka on poliittisesti varsin monipuolinen. Myös koko suomalainen ay-liike on poliittiselta väriltään lähes yhtä kirjava kuin poliittinen värikartta. Olen itse sitä mieltä, että herkimmin palkansaajaa kuuntelee ja ymmärtää puolueista SDP. Se jakaa ay-liikkeen näkemykset vahvan talouden, työllisyyden ja hyvinvointivaltion kolmiyhteydestä. Molemmat ovat myös sopimisen ja sen ihmisen puolella, jolla ei aina mene hyvin esimerkiksi työttömyyden tai sairauden yllättäessä. Kaveria ei jätä kumpikaan.

Sekä SDP että ay-liike ovat jossain määrin vedenjakajalla. Kovien taloudellisten haasteiden edessä molemmat ovat joutuneet taipumaan vaikeisiin päätöksiin isänmaan uuden nousun mahdollistamiseksi. Palkansaajat ovat aina kantaneet vastuun asioista, jotka ovat kolmikannassa heidän vastuulleen annettu. Kasvu- ja työllisyyssopimus on arvokas vakautta ja kilpailukykyä parantava asia, kun se toisaalta samalla merkitsee palkansaajan lompakossa - saajasta luonnollisesti riippuen - melko vähän. Nyt kun eläkeuudistuksessakin on siirrytty sanelulinjalta neuvottelupöytään, palkansaajat ja työnantajat ovat sitoutuneet uudistukseen, joka kantaa huolta eläkkeistä yli sukupolvien. Se on vastuuta, josta mikä tahansa yhteiskunnallinen toimija voi ottaa mallia.

Yhteistyö ei aina ole ollut eikä varmasti tule olemaankaan kitkatonta. Hyvinä aikoina poliitikoilla ja ay-liikkeellä on jaettavaa, huonoina aikoina enintään tasattavaa, valitettavasti joskus myös leikattavaa. Yhteisymmärrystä on etsittävä tiedostaen se, että kummallekaan ei aika mennyt koskaan palaa. Vain uudistumalla vakuutamme nykyiset ja uudet jäsenet työmme tärkeydestä.

SDP ja ay-liike ovat molemmat voimakkaita kansainvälisiä vaikuttajia. Meillä on paljon yhteistä tehtävää matkalla parempaan maailmaan. Globalisaatio on tuonut paljon hyvää, mutta se on valitettavasti nostanut pintaan ikäviäkin tosiasioita. Ne liittyvät esimerkiksi lapsityövoimaan, ihmiskauppaan, luonnonvarojen riistoon tai säädyttömään veronkiertoon veroparatiisien muodossa. Näiden vastenmielisten ilmiöiden vastaisessa taistelussa tarvitaan kansainvälistä sosialidemokratiaa yhtä hyvin kuin kansainvälistä ay-liikettä. Seuraavaksi yhteisenä haasteenamme ovat toukokuiset EU-vaalit, joissa jälleen tarvitaan työn ja työntekijän puolustajia.

Blogi