Sopimusyhteiskuntaa kannattaa vaalia

27. syyskuuta 2015

Viime viikon perjantaina noin 30 000 ihmistä kokoontui Helsingin rautatientorille osoittamaan mieltään hallituksen työmarkkinatoimenpiteitä vastaan. Olin siellä paikalla. Tunnelma on oli kriittinen hallituksen esityksiä kohtaan mutta samaan aikaan varsin rakentava. Mielestäni se oli osoitus yhteiskuntamme toimivuudesta. Kykenemme osoittamaan mieltä mutta teemme sen ilman välivaltaa. Suomea on vuosikymmenten saatossa rakennettu sopimalla. Olemme kykeneet löytämään yhteisen sävelen isänmaamme parhaaksi yli puolue- ja työmarkkinarajojen. Samaa sopimisen taitoa tarvitsemme nyt.

Kriisitietoisuus on lisääntynyt suomalaisten keskuudessa. Ihmiset ovat valmiita osallistumaan taloustalkoisiin, jos päätökset koetaan oikeudenmukaisiksi ja tasapuolisiksi. Hallituksen pakkolakiesitykset koetaan kuitenkin epäoikeudenmukaisiksi kahdesta syystä. Ensinnäkin ne kohdistuvat erityisesti vuorotyötä, iltatyötä ja sunnuntaityötä tekeviin, valmiiksi matalapalkkaisiin, ryhmiin. Hallitus esittää muun muassa ylityökorvausten puolittamista, sunnuntaikorvausten leikkaamista 75 prosenttiin ja lomien lyhentämistä sekä sairauspäivien korvaustason alentamista. Esitys merkitsee käytännössä noin 3 % palkanalennusta ja ansionmenetyksiä niille aloille, joiden palkasta iso osa koostuu ylityö- ja sunnuntailisistä.

Epäoikeudenmukaisuuden kokemus syntyy siis tunteesta, että talkoisiin eivät kaikki osallistu tasavertaisesti. Perustellusti myös voidaan kysyä, ovatko toimet järkeviä vientiteollisuuden kilpailukyvyn ja kotimaisen kysynnän kannalta.
Toiseksi leikkaukset loukkaavat työntekijöiden sopimusoikeutta. Näin laaja sopimusvapauteen puuttuminen on poikkeuksellista, eikä sen perustuslainmukaisuus ole selvää. Sopimus- ja ammatillinen yhdistymisvapaus on nähty myös kansainvälisen tason sopimuksissa länsimaisen yhteiskunnan kannalta perustavina oikeuksina.

Kannan huolta sopimusyhteiskunnan tulevaisuudesta ja työmarkkinoiden vakaudesta, mikäli hallitus vie pakkolakiesityksensä läpi. Molemminpuolinen riski on, että seuraava vuosi tulee olemaan todella epävakaa ja seuraava palkkakierros tulee yhteiskunnalle kalliiksi, jos työmarkkinajärjestöt eivät pääse yhteiseen neuvottelupöytään ja lopputulokseen. Negatiivinen kierre, työtaistelutoimet ja työmarkkinoiden epävarmuus eivät hallituksen toimien ansiosta lopu, vaan tarvitaan aitoa sopua ja molemminpuolista ymmärrystä.
Työmarkkinajärjestöillä on kykyä onnistua, mikäli tahtoa löytyy. Tästä esimerkkinä on viime vaalikauden päätökset. Silloin saatiin aikaan kaksi maltillista palkkaratkaisua, työurasopimus ja yksi eläkeratkaisu. Ne edellyttivät myös hallitukselta aktiivista otetta työmarkkinajärjestöjen suuntaan. Nyt Sipilän hallituksen tuleekin luoda painetta työmarkkinapöytään, että kohtuullinen ja kaikkien hyväksyttävissä oleva sopimus saataisiin syntymään.

SAK esitti torstaina oman esityksensä neuvotteluiden pohjaksi. Se oli tärkeä avaus muunmuassa tulevan palkkakierroksen sekä palkanmuodostuksen kannalta. Oli poikkeuksellista, että palkansaajaliike esittää oma-aloitteisesti nollasopimusta sekä tulevien palkankorotusten sitomista avoimen sektorin palkankorotuksiin. Sopimiseen tarvitaan kuitenkin aina kaksi osapuolta. Siksi on tärkeää, että myös työnantajapuolella ymmärretään yhteisen sopimisen merkitys ja myös sieltä löytyy halua sopmiseen. Tähän neuvotteluhalukkuuden synnyttämiseen tarvitaan hallitukselta aktiivista otetta.

Uskon edelleen siihen, että on mahdollista löytää yhteisiä keinoja kustannuskilpailukyvyn parantamiseksi ja samalla työntekijöiden turvan vahvistamiseksi. Uskon, että me suomalaiset haluamme vaalia sopimusyhteiskuntaa, sillä se on isänmaan etu.

Blogi