Suomen tarina

06. toukokuuta 2018

Olen saanut toimia ulkoministerin rauhanvälityksen erityisedustajana viime kesästä lähtien. Tavatessani ihmisiä maailmalla olen huomannut, että Suomen 100-vuotinen tarina kiinnostaa. Olemme nousseet köyhyydestä ja sisällissodan keskeltä menestyväksi kansantaloudeksi, pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi, vähiten hauraimmaksi valtioksi ja maailman onnellisemmaksi kansaksi.

Kun mietin Suomen tarinaa, mieleeni tuli kahden fundeeraajan ajatuksia. Niistä avautuu kaksi näköalaa Suomen kansakunnan historiaan.

Ensimmäinen fundeeraus liittyy siihen, kuinka Suomen tarina on ollut osa eurooppalaista ja kansainvälistä kehitystä. Fundeeraajana on ollut presidentti Mauno Koivisto. Hänen mukaansa Suomen itsenäistyminen oli mahdollista kahden eurooppalaisen suurvallan samanaikaisen heikkouden vuoksi. Pääsimme irtautumaan vallankumouksellisen Venäjän yhteydestä, emmekä päätyneet maailmansodan hävinneen Saksan vasallivaltioksi, vaan saavutimme aidon itsenäisyyden. Tämä fundeeraus muistuttaa meitä siitä, että kohtalomme liittyy aina laajempaan eurooppalaiseen ja maailmanlaajuiseen kehitykseen. Tämä on hyvä muistaa niin Suomen ulkopolitiikassa kuin Eurooppa-politiikassa. Suomen paikka on osana demokraattisten eurooppalaisten maiden yhteisöä. Tätä talouden ja turvallisuuden liittoa saamme olla vahvistamassa myös Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella ensi vuoden jälkipuoliskolla.

Toinen fundeeraus liittyy siihen, mistä kansakunnan eheytymisessä on kysymys. Fundeeraajana on ollut arkkipiispa Kari Mäkinen. Hän saarnasi viime itsenäisyyspäivän juhlajumalanpalveluksessa ja haastoi pohtimaan Täällä Pohjantähden alla -romaanin lainausta "Silmieni tasolta katselen kaikkia". Kaikkien näkeminen omien silmien tasolta saa meidät kuuntelemaan, mitä toisella kansalaisella on sanottavaa - ja luottamaan omaan ajatukseen ja sanomaan sen ääneen. Silmien tasolta toisiamme katsomalla on rakennettu luottamuksen yhteiskuntaa.


Pohjoismaiset yhteiskunnat ja niiden lujuus perustuvat myös vahvaan luottamukseen ihmisten välillä. Siihen, että oman asuinalueen viihtyisyys hoidetaan yhdessä, että naapurille voi jättää avaimen ja kahvilassa takin tuolin selkänojalle. Meillä on luottamus siihen, että kukin meistä tekee parhaansa, haluaa osallistua ja olla aktiivinen.

Valitettavasti luottamus horjuu tämän päivän Suomessa. Keskusta ja kokoomus lupasivat ennen eduskuntavaaleja, ettei koulutuksesta leikata tällä vaalikaudella. Koulutuksesta leikattiin miljardi eli tuhat miljoonaa euroa. Hallituspuolueet lupasivat myös, ettei opiskelijoiden, lapsiperheiden, eläkeläisten ja muiden tuensaajien toimeentulosta leikata. Sosiaaliturvaa on leikattu yli 700 miljoonalla eurolla. Kevään kehysriihessä eriarvoisuuden torjuntaan laitettiin 50 miljoonan euron laastari. Siis leikkaus 700 miljoonaa, panostus 50 miljoonaa.

Oikeistolaisessa innossa pienentää julkista sektoria sekoittuu kulun ja investoinnin ero. Kulut eivät ole vain miinusta. Jos näin ajateltaisiin, jäisi timpurilta uusi vasara hankkimatta, rakentamatta se tehdas joka luo työtä, jäisi kouluihin tarvikkeet hankkimatta. Investoinneissakin kyse on luottamuksesta tulevaisuuteen.

Kun yhteiskunnassa on haluttu uudistumista, on tarvittu luottamusta ja sosialidemokraatteja. Tarvitsemme oikeudenmukaisempaa ja reilumpaa päätöksentekoa.

Blogi