Suomesta maailman perheystävällisin maa

23. elokuuta 2018

Lapsen ja vanhemman välinen vuorovaikutussuhde on ainutlaatuinen, kahden ihmisen välinen suhde. Varhaisimmassa vuorovaikutuksessa äidin rooli korostuu, mutta vauva pystyy kiintymään sekä isään että äitiin ja erottamaan nämä toisistaan.

Asenteet ovat muuttuneet valtavasti perheistä keskusteltaessa. Ulkopuoliset tahot eivät enää määrittele, millainen on oikeanlainen perhe, kuinka monta lasta siinä ihanteellisesti olisi tai mitä sukupuolta vanhempien tulisi olla. Jokainen perhe on erilainen, elämäntilanteet vaihtuvat joskus nopeasti ja jokaisella lapsella on oikeus tulla kohdatuksi omana itsenään, samoin jokaisella vanhemmalla.

Erityisesti isyys on kulttuurisena ilmiönä kokenut mullistuksia viimeisten vuosikymmenien aikana. Isyystutkija Jouko Huttusen mukaan yksi isyyden murroksen ilmentymiä on, että yhä useammat miehet kiinnittävät huomiota isyyteensä ja ovat halukkaita tekemään toisin kuin omat isänsä. Huttunen kuitenkin muistuttaa, että miesten itsensä tuottamaa isäkeskustelua on ollut hyvin vähän ja edelleen isälle tarjotaan ikään kuin luonnollisena paikkaa vanhemmuuden ulkokehällä.

Isyyskeskusteluun liittyy keskeisesti käsite jaetusta vanhemmuudesta, jonka myönteiset vaikutukset tunnustetaan niin tutkimusten kuin arkikokemusten valossa. Myös arvojen tasolla aika alkaa olla kypsä tasa-arvoiselle vanhemmuudelle. Näkemykseni on, että näitä myönteisiä muutoksen merkkejä pitää tukea poliittisin päätöksin. Myös OECD on patistanut Suomea uudistamaan kotihoidon tuen siten, että lasten päivähoito ja vanhempien työssäkäynti lisääntyvät.

Lastensuojelun Keskusliiton vastikään julkaiseman lausunnon mukaan lapsi- ja perhepolitiikkaa ovat tällä hallituskaudella leimanneet heti kauden alussa linjatut mittavat leikkaukset sekä asiakasmaksujen ja verojen korotukset. Tarvitsemme kipeästi kansallista lapsistrategiaa, ja on myönteistä, että hallitus on nyt käynnistänyt tämän työn.

Perhevapaauudistuksen kariutuminen oli sen sijaan suuri pettymys. Ihmettelen, miksi hallitukselta ei löytynyt poliittista tahtoa viedä tätä tärkeää rakenneuudistusta maaliin. Suomalainen perhevapaajärjestelmä ei enää vastaa muuttuvien perheiden ja uudistuvan työelämän tarpeisiin. On korkea aika rakentaa malli, joka sekä tukee talouskasvua että tunnistaa isät ja äidit yhdenvertaisina vanhempina.

Hallituksen politiikka antaa muutenkin ristiriitaisen kuvan perheiden arvostuksesta. Ensin hallitus tekee satojen miljoonien säästöt varhaiskasvatukseen ja esimerkiksi suurentaa päivähoidon ryhmäkokoja. Eli heikentää varhaiskasvatuksen laatua. Ja sitten hallitus alentaa päivähoitomaksuja ja puhuu laadukkaan varhaiskasvatuksen merkityksestä. Tulee tunne, että ensin leikataan kauhalla ja sitten annetaan lusikalla. Puheet ja teot ovat ristiriidassa keskenään.

Tämän päivän lasten ja perheiden tarpeet ovat erilaiset ja moninaisemmat kuin meillä, joiden matka aikuisuuteen alkoi päivähoidossa, jossa kaikki puhuivat suomea, asuivat likipitäen samassa naapurustossa ja vanhempien työn epäsäännöllisyys oli poikkeus. Ja näihin perheiden tarpeisiin pitää myös vastata. Meidän tulee asettaa lapset aidosti etusijalle yhteiskunnassa mikäli haluamme myös tulevaisuuden Suomen pärjäävän. Tähän tulisi kaikkien puolueiden yhdessä sitoutua.

Blogi