Tammikuun kihlaus vol. 2010

23. tammikuuta 2010

Viime kevään eläkekiista järisytti vakavalla tavalla suomalaista yhteiskuntaa. Pääministeri Matti Vanhasen Rukan keväthangilta kaivama idea eläkeiän nostamisesta yksipuolisella sanelupäätöksellä sai täystyrmäyksen koko palkansaajaliikkeen ja laajan kansanliikkeen edessä. Hallitus oli tuolloin pakotettu perääntymään kiistassa. Työurien pidentämiseen sekä työhyvinvoinnin edellytysten parantamiseen tähtäävä työ laitettiin kolmikantaiseen työryhmään. Hallitus nimesi tähän työryhmään myös omat edustajansa, valtiosihteerit sosiaali- ja terveysministeriöstä sekä valtiovarainministeriöstä.

Kolmikantaisen työryhmän valmistelutyö on nyt loppusuoralla. Tällä viikolla julkisuuteen on vuotanut huolestuttavia tietoa työn etenemisestä. Neuvottelut ovat jumiutuneet työnantajapuolen ja hallituksen kategorisiin vaatimuksiin palkansaajien eläketurvan monenlaisesta heikentämisestä. Osa-aikaeläke halutaan lopettaa kokonaan, yli 60-vuotiaiden työttömyysturvaa ollaan heikentämässä ja lisäksi useita muita ihmisten arkeen osuvaa heikennystä näyttää olevan suunnitteilla.

Samaan aikaan työttömyys kasvaa vauhdilla ja ylittää hetken päästä maagisen 300 000 rajan. Keskustelu eläketurvan heikentämisestä taloustilanteessa, jossa työttömyys kasvaa nopeammin kuin 90-luvun lamassa, on vähintäänkin hämmentävää.

Eläkkeelle pääsyn vaikeuttamisen sijaan pitäisi panokset nyt laittaa siihen, miten luodaan uusia työpaikkoja ja turvataan olemassa olevia sekä mahdollistetaan työssäjaksaminen ikääntyville työntekijöille. Kaikki voimat olisi laitettava työllisyyden edistämiseen. SDP esitti joulukuussa palkansaajakeskusjärjestöjen kanssa järjestämässä työllisyysvoimalassaan työllisyysastetavoitteen asettamista 75 prosenttiin. Tämä tavoite on erittäin vaativa ja kunnianhimoinen. Jos tavoite on yhteinen, löytyvät siihen keinotkin yhdessä. Tähän tarvitaan kuitenkin aitoa yhteistyöhenkeä ja keskinäistä kunnioitusta.

Ensimmäinen askel kohti tavoitetta olisi kansallisen työllisyyssopimuksen solmiminen. Yhdessä laadittavan sopimuksen olisi sisällytettävä sekä periaatteet että toimenpiteet työllisyysasteen nostamiseksi. Ratkaisu työurien pidentämiseen löytyy taistelusta työttömyyttä ja työkyvyttömyyttä vastaan, ei eläkeiän pakkonostosta. Työntekijän tarpeista lähteviä työaikajoustoja on parannettava, ikääntyvien työntekijöiden jaksamista on kehitettävä erilaisilla ikäohjelmilla ja osatyökykyisille on jatkossakin taattava mahdollisuus osa-aikatyöhön.

---

Tasan 70 vuotta sitten solmittiin sopimus, joka on kannattanut suomalaista yhteiskuntaa viime vuosiin saakka. Suomen työnantajain keskusliitto antoi tammikuun 23. päivänä vuonna 1940 julistuksen, jossa se tunnusti ammattiliitot ja SAK:n neuvotteluosapuoliksi työmarkkinoita koskevissa kysymyksissä. Historiaan tapahtuma jäi "tammikuun kihlauksen" nimellä. Aloite tuli sosialidemokraattiselta sosiaaliministeriltä K.A. Fagerholmilta ja työnantajat sen hyväksyivät. Sotaa käyvä maa tarvitsi kaiken mahdollisen kansallisen yhtenäisyyden.

Suomalainen palkansaajaliike on siitä lähtien toiminut rakentavasti ja vastuullisesti maatamme kohdanneiden kriisien ja haasteiden edessä. Korkea järjestäytymisaste on taannut sen, että mitä valtiovalta ja työantajat ovat työntekijäjärjestöjen kanssa sopineet, on myös pitänyt. Sosialidemokraatit ovat aina olleet vahvasti sopimusyhteiskunnan tukena.

Nyt yhdessä tekemisen ja yhdessä sopimisen kulttuuriin on tullut säröjä, jotka ovat rikkoneet hyvinvointiyhteiskuntaa ja kasvattaneet eriarvoisuutta. Tällaiset vauriot on paikattava ja palattava yhteisvastuun ja sopimisen kulttuuriin. Sosialidemokraatit haluavat rakentaa tätä maata ja sen tulevaisuutta vastedeskin sopimalla, ei jyrkillä vastakkainasetteluilla. Kattava työllisyyssopimus olisi tämän päivän tammikuun kihlauksen toteuttamista.

70 vuotta vanhaa perinnettä ei saa romuttaa, ei erityisesti vaikeina aikoina, jolloin luottamuksen merkitys yhteiskunnassa aina korostuu. Yksipuolisilla sanelupäätöksillä ja kepillä ei rakenneta yhteistyötä, jolla ihmisten työuria pidennetään. Myös työnantajien ja maan hallituksen on sitouduttava merkittäviin toimiin työelämän parantamiseksi.

Hallituksen pitää kantaa oma vastuunsa eläkeasioissa. Kun hallituksen vaatimuksesta on laitettu eläkeasioissa uutta valmistelua liikkeelle, joutuu kysymään, mitkä ovat hallituksen omat ehdotukset näissä neuvotteluissa? Kaavaileeko hallitus edelleen ratkaisuksi uusia keppejä vai olisiko hallituksenkin jo aika uskoa enemmän porkkanan motivoivaan vaikutukseen?

Porkkanoista on hyviä kokemuksia yli 63-vuotiaille myönnetystä superkarttumasta. Se on jo nyt johtanut tuhansien ihmisten kiinnostukseen jatkaa 63-vuoden jälkeen töissä ja saada näin hiukan parempi eläke tuleville vuosille. Samaa porkkanaa kannattaisi kokeilla myös työnantajille. Työnantaja voisi jatkossa saada selkeän maksuhelpotuksen, jos se on valmis pitämään yli 60-vuotiaita töissä myös käytännössä eikä vain juhlapuheissa. Todellinen ongelmahan on juuri nykyisissä käytännöissä, joissa työnantaja haluaa nopeasti eroon 60 vuotta lähetystyvistä työntekijöistä. Jos porkkana puree työntekijöihin, miksei se voisi purra myös työnantajiin?

Hallitus ei voi näissä neuvotteluissa olla tahdoton perässähiihtäjä mutta ei myöskään leikkausohjelmien ajaja. Neuvotteluista nyt julkitulleet tiedot kertovat, että hallitus ajaa kulisseissa uusia eläkeleikkauksia ja haluaa työmarkkinajärjestöt selityspojiksi tällaiselle uudelle ohjelmalle. Pääministeri on jo menettänyt omaa toimintakykyään. Siksi olisikin valtiovarainministerin aika sanoa, ettei hallitus pidä tarpeellisena osa-aikaeläkkeen lopettamista tai yli 60-vuotiaiden työttömyysturvan heikentämistä.

Blogi