Yhdessä pienten yritysten työllisyyden asialla

21. lokakuuta 2018

Kierrän säännöllisesti työpaikoilla ja yrityksissä eri puolilla vaalipiiriä, tulevana maanantaina taas Vaasan seudulla. Vierailukohteisiin on kuulunut niin isoja kuin pieniä työpaikkoja. Myös pienten yritysten tunnelmat ja toiveet ovat tulleet tutuksi. On otettava vakavasti se, että osa pienistä yrityksistä kokee työllistämiskynnyksensä korkeaksi.

Se ei kuitenkaan tee kaikista esityksistä järkeviä. Yksi esimerkki on hallituksen esittämä irtisanomislaki, jossa alle 10 hengen yrityksille tulisi omat säännöt yksilöperustaiseen irtisanomiseen. Kärjistynyt työmarkkinatilanne edellyttää nyt kaikilta pysähtymistä varsinaisten ongelmien äärelle ja yhteisten ratkaisujen etsimistä. Arvovaltasyistä ei kannata hirttäytyä ensimmäisenä mieleen tulleisiin keinoihin, vaan aidosti etsiä ratkaisuja kuunnellen eri osapuolia.

On selvää, että me kaikki haluamme Suomeen parempaa työllisyyttä. Kaikki haluamme alentaa työllistämiskynnystä, jos se muodostaa esteen uusille rekrytoinneille. Tästä emme saa riitaa aikaiseksi, mutta sitä on oikeutettua kysyä, ovatko hallituksen suunnitelmat toimivia pienten yritysten rekrytointien tukemiseen. On perusteltu huoli, että vaikutus on päinvastainen.

On ilmeinen vaara, että pienten yritysten asema voi Sipilän hallituksen irtisanomissuojan heikennysesityksen myötä jopa vaikeutua, minkä nostin esille myös tämän viikon eduskuntakeskustelussa. Jos nimittäin synnytämme mielikuvan, että pienet yritykset eivät tarjoaa samanlaista työsuhdeturvaa kuin isot yritykset, voi pienten yritysten houkuttelevuus työvoiman kilpailutilanteissa heikentyä. Tuntuu ymmärrettävältä, että työntekijä valitsee valintatilanteessa turvallisemman työsuhteen. Näin nähden erityisesti pienyrittäjät voivat joutua tämän arvovaltasyistä läpirunnottavan lain jalkoihin.

Tämä riski on ollut monissa muissakin lakihankkeissa. Esimerkiksi kauppojen aukioloaikojen laajentamista on perusteltu kuluttajien oikeuksilla ja elinkeinotoiminnan vapaudella, mikä on varmaan ollut periaatteelliselta kannalta ihan perusteltua. Niistä on kuitenkin aiheutunut hankaluutta perheellisille työntekijöille, jotka kamppailevat lisääntyvän ilta- ja viikonlopputyön kanssa. Samalla tavoin sijaiskärsijänä ovat olleet pienet yritykset, jotka eivät ole voineet kilpailla esim. kaupan alalla aukioloaikojen laajennuksissa isojen toimijoiden kanssa.

Nyt on tarkasti valvottava pienten yritysten yhdenvertaista kohtelua, jota myös perustuslaki lainsäädännöltä edellyttää. Myös yrittäjä- ja työnantajakentältä on kuultu huolia, joita hallituksen linja on herättänyt sen ohella, ettei palkansaajien turvan erilaistaminen yrityksen koon perusteella ole mikään läpihuutojuttu perustuslain yhdenvertaista kohtelua edellyttävien vaateiden osalta. Koenkin niin, että jos dialogi työmarkkinaosapuolten kanssa avataan, voisi työllistämiskynnyksen alentamiseen löytyä uusia keinoja esim. arvioimalla koeaikasäännöksiä ja määräaikaisten työsopimusten säännöksiä.

Keskusteluun voisi ottaa myös SDP:n ehdotukset työllistämissetelistä, ensimmäisen työntekijän palkkaamisen veroporkkanasta sekä arvonlisäveron alarajan nostamisesta.

Vuoropuhelun kautta itse asiaan voitaisiin hakea ratkaisua ilman, että rakennamme keinotekoista jakoa pieniin ja suuriin yrityksiin - ja että tahtomattamme heikennämme pienten yritysten houkuttelevuutta työmarkkinoilla ja aiheutamme turvattomuutta palkansaajien keskuudessa.

Blogi