Brexistä kohti uutta hyvää EU-aikaa

04. heinäkuuta 2016

Valtiovarainministeriaikoinani olen viettänyt useamman juhannuksen EU-kokouksissa. Myös tänä vuonna Euroopan Unioni oli läsnä juhannuksen vietossa poikkeuksellisella tavalla: Ison-Britannian kansanäänestyksen tulos oli iso keskustelunaihe niin meidän mökillä kuin monen muunkin juhannuksessa. Miksi britit halusivat jättää EU:n ja mitä siitä seuraa? Kenelläkään ei taida olla näihinkään kysymyksiin täydellisiä vastauksia. Silti rohkenen tekemään omaa arviotani.

Maailma muuttuu ennennäkemätöntä vauhtia globalisaation ja teknologian kehityksen myötä, joka näkyy työpaikkojen, jopa kokonaisten toimialojen katoamisena. Kaikki kansalaiset eivät pysy muutoksessa mukana. Se turhauttaa. Uudet turvallisuusuhat, talouskriisi ja lisääntyvä maahanmuutto synnyttävät pelkoja. Osa kansalaisista kaipaa takaisin "vanhaan hyvään aikaan", koska muutos tuntuu epävarmalta.

Kun tähän maaperään kylvetään aktiivisesti poliitikkojen taholta ajatusta siitä, että iso osa kansalaisten kokemista ongelmista poistuu EU:sta eroamisella ja että jäsenmaksuista säästyvät rahat voidaan käyttää ihmisiä lähellä olevien terveyspalveluiden parantamiseen, on ymmärrettävää, että viesti saa myös kansan keskuudessa kannatusta. Kun lisäksi EU-eliitti tuntuu omasta todellisuudesta vieraantuneilta byrokraateilta, joilta ei tule konkreettisia parannusehdotuksia ihmisten arjen ongelmiin esimerkiksi työttömyyteen, toimeentulon vähyyteen tai palveluiden rapautumiseen vaan enemmänkin arkea vaikeuttavia uusia sääntöjä, on helppoa kääntää EU:lle peukku alas - en tykkää.

Mitä erosta nyt sitten seuraa? Ainakin lisääntyvää epävarmuutta. Itse eroprosessi on pitkä ja monimutkainen neuvotteluprosessi, jonka lopputulosta ei voida tietää. Todennäköisesti EU:n ja Iso-Britannian välille luodaan yhteistyöjärjestely, jolla kaupankäyntiä ja muiden sektoreiden yhteistyötä voidaan jatkaa. Tämä on Suomenkin intressien mukaista, sillä Iso-Britannia on Suomen kuudenneksi suurin kauppakumppani. Selvää lienee kuitenkin myös se, että Isolla-Britannialla ei voi olla EU:n ulkopuolella samoja oikeuksia kuin EU:n jäsenenä. Oikeudet ja velvollisuudet näet kulkevat aina rinnakkain.

Entä sitten Euroopan Unioni: mitä sille tulee tapahtumaan? Uskon, että EU selviää tästäkin "kriisistä". EU:n osuus väestöstä ja bkt:sta vuonna 2050 on kuvaava. Arvioiden mukaan EU-maiden kansalaisten osuus maailman väestöstä tulee olemaan vuonna 2050 olemaan noin 7%. EU-maiden osuus maailman bkt:sta tulee olemaan reilu 10%. Amerikkalaisten, kiinalaisten ja afrikkalaisten ääni on siis tulevaisuudessa entistä vahvempi. On siis selvä, että Suomi ei saa yksin ääntään kuuluviin - mutta ei saa kohta Saksa tai Ranskakaan. Jotta Euroopan painoarvo maailmanlaajuisesti säilyy, tarvitsemme yhtenäistä EU:ta. Samoin monet kansainväliset haasteet kuten ilmastonmuutos, veroparatiisit ja turvallisuusuhat edellyttävät yli kansallisvaltioiden rajojen tapahtuvaa yhteistyötä, ja siihen EU on Suomellekin paras työkalu.

Jotta EU:n legitimiteetti eli oikeutus kansalaisten keskuudessa vahvistuisi, tarvitaan EU:lta kuitenkin myös enemmän konkreettisia tuloksia ihmisten arkeen. Sosiaalisen Euroopan rakentaminen, veronkierron estäminen ja turvallisuuden vahvistaminen ovat asioita, joissa EU-tasoista päätöksentekoa tarvitaan enemmän - ei vähempää. On rakennettava "uutta hyvää EU-aikaa", kun "vanhaan hyvään kansallisvaltioaikaan" ei ole paluuta.

Miten brittien sitten käy? Uskon, että moni Brexitin puolesta äänestänyt kansalainen tulee pettymään. Paluuta menneisyyteen ei ollutkaan, eivätkä ongelmat poistuneet. Voi olla, että silloin yhä useampi pohtii, vieläkö EU:hun pääsisi takaisin.

Blogi