Brexit, Eurooppa ja Suomen turvallisuuspolitiikka

19. kesäkuuta 2016

Valtioneuvosto päätti perjantaina eduskunnalle annettavasta ulko- ja turvallisuuspoliittisesta selonteosta, joten ensi kommentit ovat paikallaan. Selonteon muoto selkeine painopisteineen tarjoaa hyvän mahdollisuuden niin parlamentaariselle käsittelylle kuin kansalaiskeskustelulle. Rauhanvälitys, konfliktinhallinta, kestävä kehitys, ihmisoikeudet ja sääntöpohjaisuuden vahvistaminen edustavat jatkuvuutta Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa profiilissa.

Selonteko heijastelee toimintaympäristön muutoksia – lähialue mukaan lukien – ja pohdiskelee aikaisempaa avoimemmin myös Suomen linjan tarkistamisen mahdollisuuksia. Nykylinjasta todetaan myös se, että Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa. Tälle valinnalle on tietenkin perustelunsa, joten pidän puutteena sitä, ettei näitä perusteluja tuoda selonteossa riittävän selkeästi esiin. Olisi ollut luontevaa kuvata se, että olemme nähneet, että Suomen ja Ruotsin pysyminen sotilasliiton jäsenyyden ulkopuolella tukee Pohjois-Euroopan vakautta. Pohjois-Euroopan vakaus on yksi keskeinen perustelu, jota vasten Suomen tulee jatkossakin arvioida omia ratkaisujaan. EU-Suomi ei harjoita puolueettomuuspolitiikkaa, mutta vakauspolitiikkaa pienen maan kannattaa harjoittaa.

Myönteistä on, että selonteossa korostetaan pohjoismaisen yhteistyön merkitystä Suomelle. Pohjoismaisuus on ollut tärkeää Suomen kansainväliselle asemalle: pohjoismaana meidät on nähty osana länttä jo kylmän sodan aikana, ja pohjoismaana meidän oli luonteva liittyä Euroopan unioniin kylmän sodan päätyttyä.

On luontevaa, että Euroopan unionin vahvistaminen turvallisuusyhteisönä on selonteon ensimmäisenä painopisteenä. Suomelle EU on tärkein talousyhteisö ja keskeisin turvallisuusyhteisö. EU oli alun perin rauhanprojekti, jonka tavoitteena oli lopettaa Euroopan sisäiset sodat. Nyt unionia tarvitaan ennen kaikkea Euroopan selviytymisprojektina globaalissa kilpailussa ja vakauden turvaajana EU:n naapurustossa.

Euroopan tulevaisuutta selonteko ei kuitenkaan pysty käsittelemään riittävästi. Syynä on selonteon ajoitus. Emme vielä täsmällisesti tiedä, millaisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen strategian EU saa tämän vuoden aikana. Suurin epävarmuus liittyy mahdolliseen Brexitiin. Koko Eurooppa on tienhaarassa: edessä voi olla tiivistyvän ja uudistuvan yhteistyön tai eriytymisen tie. Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Tusk puhui Ison-Britannian mahdollisen EU-eron ”ennakoimattomista geopoliittisista vaikutuksista”. Miten näitä vaikutuksia voisi lähestyä?

Suurimmat vaikutukset koituvat Isolle-Britannialle itselleen. Vaikutuksia olisi niin sisäpolitiikalle, vaikutusvallalle, kauppasopimuksille, valuutan arvolle, asemalle finanssikeskuksena kuin koko kansantaloudelle. Maan valtiovarainministeriön yksi skenaario ennustaa BKT:n laskua kuudella prosentilla kahden vuoden kuluessa erosta.

Suomeen kohdistuvat vaikutukset olisivat lähinnä epäsuoria esimerkiksi rahoitusmarkkinoiden kautta, mutta suoriltakaan vaikutuksilta emme säästyisi, kun kyse on kuudenneksi suurimmasta kauppakumppanistamme. Ison-Britannian talouden supistuminen vaikuttaisi vientimme vetoon. Vapaakaupan ja sisämarkkinoiden edistämisessä menettäisimme samalinjaisen kumppanin EU:n sisällä.

Suomen kannalta suurimmat vaikutukset liittyisivät kuitenkin siihen, miten Ison-Britannian ero vaikuttaisi Euroopan unioniin. Eron organisointiin liittyvät prosessit ja epävarmuudet vaarantaisivat EU:n taloudessa nähtävissä olevan elpymisen. EU:n kansainvälinen arvovalta heikkenisi, koska unionia ympäröisi jatkossa sen mahdollista purkautumista koskeva keskustelu. EU:n kyky keskittyä ajankohtaisiin kriiseihin heikkenisi, kun epävarmuus muidenkin jäsenmaiden uusista vaatimuksista ja kansanäänestysprosesseista lisääntyisi.

Hallitakseen näitä epävarmuuksia EU:n kehittämisessä saatetaan siirtyä uuteen vaihteeseen. Ison-Britannian lähtö saattaisi vapauttaa Saksan ja Ranskan edistämään yhteisiä näkemyksiään integraation syventämisessä niin taloudessa kuin turvallisuudessa. Euroalueen tiivistymiselle ei olisi pidäkkeitä, kun kaikki isot jäsenmaat olisivat yhteisessä valuutassa. Toisaalta syventäjien ja epäilijöiden kompromissi olisi tarpeen.

Mahdollisesti syntyvässä uudessa tilanteessa Suomen Eurooppa-politiikan tulisi olla selkeätä. Turvallisuuden ja puolustuksen vahvistamisessa jarrumiehen rooli ei Suomelle sovi. Myös perinne velvoittaa: jo ulkoministeri Tarja Halosen ajoista olemme olleet eturintamassa EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämisessä. Meille EU on turvallisuusyhteisö, jolla tulee olla kykyä uudistua ja syventyä ja jossa tarvitaan sekä solidaarisuutta että kansallista vastuuta.

Uskon, että Euroopasta tätä kykyä löytyy tiukan paikan tullen. Eurokriisikin osoitti kykymme uudistua ja säilyä yhtenäisenä: pohjoiselta löytyi solidaarisuutta, etelältä kykyä kansalliseen vastuuseen ja koko unionilta tahtoa talousintegraation syventämiseen.

Viikon päästä olemme viisaampia siitä, mihin Suomen tulee varautua Euroopan tulevaisuuden osalta.

Blogi