Lähes puoli vuotta on kulunut siitä, kun viimeksi tein päiväkirjamerkintöjä. Kun tällä viikolla poliittinen syksy on alkamassa, päätin minäkin ryhdistäytyä ja aloittaa taas säännöllisesti kirjoittamisen nettisivujeni päiväkirjaan.

Huomenna eduskuntatyö käynnistyy virallisesti. Siitä huolimatta eduskunnassa on jo pidetty monia epävirallisia kokouksia. Myös eduskuntaryhmämme kokoontui viime viikolla pitämään kesäkokoustaan Imatralle. Olimme siellä kaksi päivää, jonka aikana kävimme myös tutustumassa Venäjän puolella sijaitsevaan Svetogorskin kaupunkiin.

Tänään minulla oli mielenkiintoinen päivä, kun sain aamu- ja iltapäivän kokousten ja puhetilaisuuksien jälkeen tutustua Kokkolan kaupungin kotipalvelun toimintaan. Kiersin kuusi tuntia yhden kodinhoitajan mukana eri puolella kaupunkia olleiden asiakkaiden luona. Tarkoitus oli nähdä, miten kotipalvelu toimii ja mitä kodinhoitajan työ pitää sisällään.

Ilta oli monella tapaa avartava kokemus. Kävimme vuoron aikana yhdessätoista kotitaloudessa. Paikkoja oli normaalia vähemmän, koska neljä asiakasta oli poikkeuksellisesti laitoshoidossa. Tästä huolimatta aika oli kortilla. Lääkkeiden anto, ruoanlaitoo, tiskaaminen, asiakkaiden peseminen ja muu työ piti tehdä kohtuullisen rivakasti. Oli hienoa huomata, kuinka ammattitaitoinen kodinhoitaja pystyi kuitenkin luomaan kiireettömän ilmapiirin ja antamaan asiakkailleen sellaisen tunteen, että aikaa on.

Itselleni suurin järkytys oli huomata, kuinka huonokuntoisia ihmisiä meillä on kotona kotipalvelun varassa. Jopa sänkypotilaita aivan yksin. Moni heistä on tietysti kotona omasta tahdostaan. Koskettavaa oli myös huomata, kuinka moni vanhus kärsii yksinäisyydestä. Jos lapset ja muut omaiset ovat toisella paikkakunnalla, on vanhus monesti täysin kotipalvelun varassa. Työntekijät ovat heidän ainoat sosiaaliset kontaktinsa. Vakuutuinkin siitä, kuinka meidän pitäisi vahvistaa vapaaehtoistoimintaa ja ystäväpalvelua, jonka kautta saisimme vanhuksille "ystäviä", jotka voisivat jutella, lukea ja ulkoiluttaa heitä. Tällaista toimintaa onkin monessa kaupungissa, mutta valitettavan monesta se puuttuu.

Tulin myös vakuuttuneeksi siitä, että henkilökuntaa tarvitaan avohoitoon lisää. Kokkolassakin on useita henkilöitä, jotka odottavat pääsevänsä kotipalvelun piiriin, mutta vielä se ei ole onnistunut henkilökuntavajeen takia. Mietin myös, että jos yhdellä kodinhoitajalla voi iltavuoron aikana olla jopa 20 kotitaloutta, montako minuuttia hän ehtii olla yhdessä paikassa, kun huomioi vielä matkoihin kuluvan ajan.

Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on aina perustunut vahvalle yhteisvastuulle ja huolenpidolle heikompiosaisista. Näin tulee olla myös tulevaisuudessa. Emme siis saa jättää vanhuksiamme yksin.