Arvopohjaista ulkopolitiikkaa - realistisesti

11. syyskuuta 2009



Eduskunta valitsi minut eilen ulkoasiainvaliokunnan jäseneksi, kun Liisa Jaakonsaari siirtyi EU-parlamenttiin ja sen ulkoasiainvaliokunnan varajäseneksi. Valiokuntatyö alkaa tänään perjantaina. Tehtävä vie aikaa, mutta uskon sen olevan järkevä ratkaisu. SDP:n on annettava oma panos keskusteluun Suomen kansainvälisestä asemasta.

Totesin Paasikivi-seuran tilaisuudessa alkusyksystä, että EU-jäsenyys ja hyvät suhteet naapurimaihin ja suurvaltoihin ovat ulkopolitiikkamme lähtökohta. Pienen valtion realismi edellyttää jatkossakin mm. hyviä Venäjä-suhteita ja yhteistyötä Naton kanssa. Yhtä tärkeää on sellaisten arvojen edistäminen, jotka edistävät turvallisuutta lähialueilla ja maailmassa. Näihin arvoihin kuuluu mm. ihmisoikeudet, demokraattinen oikeusvaltio, aseriisunta, globaali oikeudenmukaisuus ja kestävä kehitys.

Realistinen näkemys ja arvopohjainen ote ovat näkyneet tasapainoisesti tasavallan presidenttimme toiminnassa. Arvopohjasta keskustellaan myös eduskunnassa, kun käsittelemme syksyllä valtioneuvoston ihmisoikeuspoliittista selontekoa.

Globalisaation hallinnan comeback

Globaaleihin haasteisiin - kuten ilmastonmuutokseen, ydinaseriisuntaan, terrorismiin, merirosvoukseen, energiaturvallisuuteen ja epidemioihin - etsitään yhteisiä ratkaisuja. Suomen mahdollisuus vaikuttaa nojaa aktiivisuuteen EU:n ulkosuhteissa.

On arvioitu, että globalisaation hallinta on tehnyt "comebackin kansainväliseen politiikkaan. Finanssikriisin myötä on todella havahduttu rahoitusmarkkinoiden sääntelyyn. Joissakin maissa on otettu ensiaskelia valuuttakaupan verotuksen suuntaan. Viimeksi rahoitusoperaatioiden verottamisen nosti esiin Britannian finanssivalvontaviraston johtaja. Keskustelua siis käydään.

Mielestäni Suomen tulisi olla herättämässä keskustelua finanssikriisien estämisestä ja globalisaation hallinnasta. Toivonkin, että Suomen roolista käydään keskustelu myös eduskunnassa. Keskustelu voisi pohjautua "Globalisaation hallinta ja Suomi" -selvitykseen, jonka valtioneuvosto antaisi eduskunnalle vuosien 2001 ja 2005 tapaan. Olisi varmasti aika uusille linjauksille ja avoimelle keskustelulle. En usko, että ulkoministeri Stubbilla voi olla mitään sitä vastaan.

EU:n olisi otettava johtajuus keskustelussa kansainvälisten järjestöjen uudistamisesta. Tutkijapiireissä on uskoa siihen, että EU:n johdolla voitaisiin edistää sellaista globaalihallinnan realismia (global governance realism), johon myös Yhdysvallat ja nousevat suurvallat voisivat sitoutua.

Suomen tuki YK:n tavoitteille

EU:n lisäksi on hakeuduttava myös muihin pöytiin, joissa Suomi voi vaikuttaa. Ajankohtaista on YK:n turvallisuusneuvoston jäsenyyden tavoittelu. Onnistuneen kampanjan lisäksi tarvitaan solidaarista vastuunkantoa kansainvälisistä ongelmista. Vastuuta mitataan mm. osallistumisella kehitysyhteistyöhön ja kansainväliseen kriisinhallintaan.

Kehitysyhteistyöpanos tulee eduskunnan käsiteltäväksi, kun hallituksen budjettiesityksessä kaavaillaan leikkauksia suunniteltuihin kehitysyhteistyömäärärahoihin. Toivon, että ulkoasiainvaliokunta keskustelee vakavasti leikkausesityksistä ja YK:n suositteleman kehitysyhteistyöpanoksen saavuttamisesta.

Myös kriisinhallintapanostamme on tärkeää arvioida. Historiallinen maine "rauhanturvaamisen suurvaltana" on hyvä pohja, mutta sitä on myös vaalittava aktiivisella osallistumisella YK:n valtuuttamiin operaatioihin (EU, Nato, YK). Suomen suuntana on, että siviilikriisinhallinta korostuu sotilastoiminnan rinnalla. Ulkoasiainvaliokunta keskusteleekin syksyllä Suomen kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan strategiasta.

"Laaja Lähi-itä" myös EU:n haasteena

EU:n yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on monia polttavia kysymyksiä. Pääosa näistä "hot spoteista" sijoittuu laajaan Lähi-itään ("Greater Middle East"), joka ulottuu Persianlahdelta Intian rajalle ja Afrikan sarvesta Kaukasukselle. Tämän alueen maailmanpoliittiseen merkitykseen liittyy ydinaseita, terrorismia, merirosvoutta, energiaturvallisuutta ja huumekauppaa.

Ajankohtaisiin aiheisiin kuuluvat esimerkiksi Israel/Palestiina, Iran, Afganistan ja Somalia. Israelin ja Palestiinan rauhanprosessin lisäksi palestiinalaisalueiden oikeusvaltiokehitys ja Gazan humanitaarinen kriisi vaatii vahvaa EU:n tukea. Irania on taas painostettava luopumaan ydinaseohjelmasta ja parantamaan kärjistynyttä ihmisoikeustilannettaan. Afganistan ja Somalia muodostuivat kasvualustoiksi ääri-ilmiöille, jotka vaikuttavat kansainväliseen turvallisuuteen - Afganistan terrorismille ja Somalialla merirosvoudelle. Nämä romahtaneet valtiot tarvitsevat EU:n tukea turvallisuuteen, talouteen ja demokratiaan, jotta niiden hallitukset voivat kantaa vastuunsa kansalaistensa hyvinvoinnista.

Keskustelu myös Suomen roolista jatkuu syksyn aikana. Esillä on vahvempi osallistuminen EU:n sotilasoperaatioon (Atalanta) Somalian rannikolla ja EU:n siviilioperaatioon (EUPOL) Afganistanissa. Myös kehitysyhteistyöllä on tuettava inhimillisen turvallisuuden rakentamistyötä.

Jutta Urpilainen
SDP:n puheenjohtaja

Uutiset