Ahneutta vastaan

29. syyskuuta 2013

Kolumni Keskipohjanmaassa 29.9.2013

Reilu kaksi vuotta valtiovarainministerinä. Minulta kysytään usein, miten jaksat kaiken tuon keskellä. Olen vastannut, että kaiken perusta on motivaatio. On edistetty nuorisotakuuta ja vientiteollisuutta, on parannettu perusturvaa ja vanhuspalveluja. Koen myös siivoavani ahneuden jälkiä. Haluan nostaa kolme ahneusilmiötä,joiden kimppuun käyminen on ollut minulle tärkeää.

Ensimmäinen on sijoittajien vastuunpakoilu. Finanssikriisin taustalla on ollut keinottelu. Ajan ilmiö näyttää olevan,että sijoittajat ovat nostamassa voittoja omille tileilleen ja maksattamassa toteutuneita riskejä veronmaksajilla. Tätä ahneutta vastaan tulee taistella. Siksi Sdp on niin tiukasti toiminut sijoittajavastuun puolesta. Kun jokainen valtio vastaa omista veloistaan ja jokainen sijoittaja omista riskeistään, moraalikadonriski voidaan välttää. Tämän tiukan linjamme symbolina on ollut vakuusvaatimuksemme eurooppalaisen kriisin hoidossa. Haluan sellaisen tulevaisuuden, jossa veronmaksajat eivät pelasta pankkien omistajia ja sijoittajia. Siksi kannatamme pankkiunionia, jossa pankkien omistajat ja sijoittajat vastaavat ottamistaan riskeistä.

Toinen on rikkaiden veropakoilu. Valtiovarainministerinä olen kantanut huolta hyvinvointivaltion verotuloista, joita tarvitaan niin kouluissa kuin terveyskeskuksissa. Olenkin johtanut ministeriryhmää harmaan talouden torjunnassa, joka on yksi hallituksen kärkihanke. Budjettiriihessä päätimme laajentaa työntekijän verotunnisteen käyttöä, millä torjutaan talousrikollisuutta. Iso ongelma on myös kansainvälinen veronkierto. Taistelua veroparatiiseja vastaan on käyty niin EU-pöydissä kuin kansainvälisesti. Tällä viikolla keskustelin Kiinan virkaveljeni kanssa siitä, miten valtioiden välinen verotietojen vaihto saataisiin automaattiseksi jo ensi vuoden aikana. Tähän kamppailuun liittyy myös esittelemäni lakimuutos, jolla puututtiin yritysten veropakoiluun yritysten korkomenojen vähennysoikeutta rajaamalla. Haluan sellaisen tulevaisuuden, jossa rikkaat eivät voi piilottaa tulojaan veroparatiiseihin vaan kaikki osallistuvat reilusti hyvinvointivaltion rahoitukseen.

Kolmas on yritysjohtajien edut. Kun haluamme parantaa kilpailukykyämme palkkamaltilla, on täysin kestämätöntä, jos johtajat itse viittaavat kintaalla kohtuudelle. Sen vuoksi halusin ministerien näyttävän mallia: jo hallitusneuvotteluissa sovimme ministerien palkkojen leikkauksesta. Tämän vuoksi SDP vaati solidaarisuusveron yli 100 000 euron ansiotuloille. Halusin myös, että valtion kokonaan omistamat yhtiöt näyttivät esimerkkiä luopumalla johtajien lisäeläkkeistä. Me demarit olemme esittäneet myös, että kaikissa osakeyhtiöissä johdon palkitseminen vietäisiin avoimesti yhtiökokouksien päätettäväksi. Elop-ilmiö on tullut tiensä päähän.

Nämä ahneusilmiöt ovat pesiytyneet tähän aikaan niin tiiviisti, että jotkut kuvittelevat niiden olevan normaali asiaintila. Ahneuden kulttuuriin on puututtava. Siksi olen halunnut, että Sdp nostaa eettisen markkinatalouden lipun salkoon - taistelemme työllisyyden puolesta, ahneutta vastaan. Uskon, että tälle on seuraajia. Ainakin, kun on paljastunut, että opposition pääteemat liittyvät palkansaajien aseman heikentämiseen. Sipilän johtaman Keskustan pääongelma näyttää olevan tavallisten palkansaajien eläkeikä, johon se on halunnut mekaanisen pakkonoston tässä ja nyt - ohi palkansaajajärjestöjen. Perussuomalaisten päävastustaja on julkisen sektorin työntekijät, jotka on puheenjohtaja Soinin toimesta leimattu nilkeiksi.

Ahneutta on sanottu synniksi. Sitä ei voi poistaa lailla. Sen yhteiskunnallisia ilmenemismuotoja vastaan voi kuitenkin taistella. Tätä kamppailua kannattaa jatkaa.

Uutiset