Globaali talouskriisi kurittaa kipeimmin maailman köyhiä

28. marraskuuta 2008


Yhdysvaltojen asuntoluotoista purkautumaan lähtenyt kansainvälinen finanssikriisi siirtyy reaalitalouteen. Epävarmuus on nyt läsnä myös suomalaisten arjessa. Huoli työstä ja toimeentulosta kasvaa. Samaan aikaan päättäjiltä tulee ristiriitaisia signaaleja: ensin vaikutuksia ihmisten arkeen vähätellään, mutta pian pakon edessä aloitetaan tarpeellisia toimenpiteitä.


Kun nyt lähdemme rakentamaan uutta luottamusta ja siltaa yli taantuman, on tärkeää huomata, että talouskriisi vaikuttaa voimakkaimmin maailman köyhiin. Samat ihmiset, jotka eivät useimmiten varmasti tiedä edes kriisistä, joutuvat sen runtelemiksi. Tämä ei ole oikeudenmukaista. Vauras länsi ja pohjoinen eivät voi käpertyä ratkaisemaan kriisiä omassa välittömässä vaikutuspiirissään, vaan nyt on osoitettava solidaarisuutta.


Köyhien hyvinvointi linkittyy voimakkaasti talouskasvuun. Maailmanpankin pääekonomisti Justin Yifu Lin on määritellyt kolme keskeistä tekijää. Ulkomaankauppa, ulkomaiset investoinnit sekä ulkomailla asuvien oman maan kansalaisten takaisin lähettämät rahat ovat merkittäviä välineitä maailmanlaajuisen köyhyyden vastaisessa kamppailussa. Kun teollisuusmaiden talous horjuu, niin kehitysmaiden tuotteille löytyy aiempaa vähemmän kysyntää. Kun taas joudutaan säästötoimenpiteisiin, ovat siirtotyöläiset usein ensimmäisinä vaarassa menettää työnsä.


Mitä sitten voidaan tehdä jo käynnissä olevan finanssikriisin torjunnan lisäksi? Sosialistinen internationaali, jonka jäsen muun muassa SDP on, vaatii uuden kansainvälisen sääntelyviraston perustamista. Virasto valvoisi kansainvälistä rahoitustoimintaa ja ennaltaehkäisisi kansainvälisiä talouskriisejä. Kriisin välittömän hoidon lisäksi tarvitaan siis rakenteellisia uudistuksia. Näemme nyt, että markkinat eivät automaattisesti kykene itsesääntelyyn. Oikeiston talousoppi markkinoiden sääntelyn purkamisesta on tullut tiensä päähän.


Jo olemassa olevien kansainvälisten talousjärjestöjen tulee omilla toimenpiteillään auttaa kehitysmaita. Teollisuusmaiden on puolestaan pidettävä kiinni sitoumuksistaan. Kansainvälinen kehitysyhteistyöjärjestö Oxfam on ottanut voimakkaasti kantaa sen puolesta, ettei kehitysapua tässä tilanteessa leikata, vaan pikemminkin lisättäisiin. Järjestö vaatii myös sääntelyn uudelleen miettimistä ja veroparatiisien toimintaan puuttumista. Vaikuttaa vahvasti siltä, että tide is turning. Uusi edistyksellinen ajattelu alkaa voittaa kannattajia.


Minä uskon muutokseen. Olin itse seuraamassa Yhdysvalloissa Barack Obaman kampanjan loppusuoraa. Finanssikriisissä syvimmällä sukeltava Yhdysvallat valitsi lopulta Obaman presidentiksi. Hän tarjosi muutosta. Näen Obaman valinnan osana suurempaa murrosta. Nyt etsitään uutta suuntaa kansainvälisessä taloudessa ja monenkeskisyys kansainvälisissä suhteissa tulee korostumaan. Järkevillä ja oikeudenmukaisilla päätöksillä pystymme parantamaan maailman köyhien asemaa. Ei tehdä heistä finanssikriisin maksumiehiä ja naisia.


Jutta Urpilainen
SDP:n puheenjohtaja ja kansanedustaja

Uutiset