Haluamme inhimillisen vanhuuden

28. tammikuuta 2011

Minulla oli mahdollisuus olla vapaaehtoistyössä maanantaina Kuusikummun palvelutalossa. Tänä vuonna vietetään eurooppalaista vapaaehtoistoiminnan vuotta. Sen merkeissä kaikki kansanedustajat haastettiin tekemään päivä vapaaehtoistyötä. Otin haasteen ilolla vastaan.

Valitsin vapaaehtoistyöksi vanhusten kotipalvelun. Syitä oli kaksi. Ensinnäkin vanhusten omaishoitoa voi pitää vapaaehtoistyönä, vaikka omaishoitaja saa työstään pientä korvausta. Omaishoitajien aseman parantaminen on ollut itselleni sydämen asia.

Toinen syy liittyi siihen, että hyvinvointivaltiossa on railoja juuri vanhustenhoidon kohdalla. Tämä on osoitettu monessa tutkimuksessa. Viime syksynä saimme tietoomme, että Keski-Pohjanmaalla on Suomen pienimmät henkilökuntamäärät vanhustenhoidossa. Näin ollen oli hyvä päästä näkemään, millainen on vanhusten palvelutalon ja kotipalvelun arki. Kokemus oli avartava.

Kiersimme lähihoitajan kanssa aamulla toistakymmentä vanhusta, joiden kanssa teimme aamutoimet niin pesut kuin aamiaiset. Aikaa oli noin kaksi tuntia. Nyt meitä oli kaksi, mutta yleensä hoitaja tekee kierroksen yksin. Se johtaa siihen, että hoitohenkilökunnalla ei ole juuri muuhun aikaa kuin perushoitoon.

Ihmisen kohtaaminen ja keskustelu jäävät väistämättä vähemmälle. Kuitenkin sillä on valtava merkitys sen kannalta, että ihminen kokee itsensä arvostetuksi ja olonsa hyväksi. Ajanpuute ei tietenkään ole kiinni hoitajista, vaan käytettävissä olevista resursseista. Kuusikummustakin vähennetään tänä vuonna yksi lähihoitaja. Henkilökunta on tähän syytöntä.

Henkilökunnan niukkuuden takia vapaaehtoistyö nousee arvoon arvaamattomaan. Vapaaehtoistyötä Suomessa tehdään erittäin paljon. Lähes joka viides suomalainen tekee tavalla tai toisella vapaaehtoistyötä. Vapaaehtoiset ja vertaiset tavoittavat sosiaali- ja terveysalalla noin 600 000 ihmistä. Työpanos on merkittävä. Työvuosissa tämä tarkoittaa noin 21 000 henkilötyövuotta.

Vapaaehtoisten varaan vanhustenhoitoa ei kuitenkaan saa jättää. Oikeus inhimilliseen vanhuuteen edellyttää, että Suomeen säädetään vanhuspalvelulaki. Vanhuspalvelulakiin on kirjattava sitoviksi nykyiset laatusuositukset sekä laitos- että kotihoidosta. Vanhuspalvelulain tarkoitus on turvata riittävä hoitajien määrä sekä vanhusten mahdollisuudet virkistykseen ja ulkoiluun.

On harmi, ettei oikeistohallitus saanut tällä vaalikaudella vanhustenhoitoon tarvittavaa lakia aikaiseksi. Kokemukseni lähihoitajan apuna vahvisti käsitystäni lain tarpeellisuudesta. Jokaisen vanhuksen inhimillinen kohtaaminen pitäisi olla mahdollista, vaikka vapaaehtoisia ei ole saatavilla.

Toki vapaaehtoistyöllekin jää oma roolinsa. Esimerkiksi Kuusikummussa vanhusten viriketoiminta hoituu pääasiassa vapaaehtoisvoimin. Pääsin itsekin hetkeksi bingoemännäksi vetämään iltapäivän bingotuokiota, jota vapaaehtoistyöntekijät järjestävät maanantaisin. Se, jos mikä oli mukavaa yhdessäoloa.

Uutiset