JOS OTAT ET AJA, JOS AJAT ET OTA

02. heinäkuuta 2005

Alkoholin käyttö tieliikenteessä on merkittävä turvallisuusongelma. Noin joka viides tieliikenteessä kuollut menehtyy onnettomuudessa, jossa ajoneuvon kuljettaja on ollut alkoholin vaikutuksen alaisena. Hätkähdyttävät tilastot viime juhannukselta lähes 700 rattijuopumusta, joista 60 % törkeitä osoittavat, että piittaamattomuus omasta ja kanssaihmisten liikenneturvallisuudesta on pelottavan yleistä.
Vuoden 2005 ensimmäisen neljänneksen aikana jäi kiinni 5352 rattijuoppoa. Kun lukuun lisätään alle 0,5 promillen maistissa ajaneet ja ne, jotka eivät poliisin haaviin lainkaan tarttuneet, on mielestäni kyseessä todella suuren luokan turvallisuusongelma. Sen ratkaisemiseksi on eri toimijoiden etsittävä tehokkaita keinoja.
Rattijuopumusonnettomuudet kasvussa
On yllättävää, että kaikesta valistuksesta huolimatta rattijuopumusongelma on tilastojen valossa kasvanut. Liikenneturvan tilastojen mukaan rattijuopumusonnettomuuksissa kuolleiden osuus kaikista liikennekuolemista on kaksinkertaistunut 70-luvulta lähtien. Rattijuopumus on edelleen pääsääntöisesti miesten rikollisuutta, mutta 80- ja 90-lukujen aikana naisten rattijuopumus lisääntyi yli kaksinkertaiseksi. Myös suhtautuminen rattijuopumukseen rikoksena oli lieventynyt sekä naisten että miesten keskuudessa.
Viime vuosina erityisesti maistissa ajavien määrä on ollut koko ajan kasvussa. Valtakunnallisissa poliisin ratsioissa maistelleiden osuus oli keväällä 2005 yli puolet korkeampi kuin vuoden 1996 keväällä. Asenteet maistissa ajamista kohtaan ovat kansalaisten keskuudessa muuttuneet sallivimmiksi. Kun vuonna 1977 vain joka seitsemäs nuori oli joskus ajanut päihtyneenä, niin vuonna 2001 juopuneena ajamista oli kokeillut jo kolmasosa nuorista.
Promilleraja on laskettava 0,2 promilleen
Kun tutkimuksissa on selvitetty onnettomuusriskin kohoamista suhteessa veren alkoholipitoisuuteen, on todettu, että onnettomuusriski kohoaa merkittävästi 0,35 promillesta ylöspäin. Suomessa rattijuopumuksen raja on 0,5 promillea. Tutkimustulokset huomioiden olisikin vakavasti pohdittava kyseisen promillerajan laskemista. Ruotsissa ja Norjassa rajan laskeminen 0,2 promilleen on vähentänyt liikenneonnettomuuksia ja kuolonkolareita. Mielestäni lähtökohtaisesti tulisi tavoitella nollan promillen rajaa, sillä kaikki muut rajat aiheuttavat joka tapauksessa "pelaamista" eli yritetään laskea kuinka paljon ja milloin alkoholia voi ottaa rattijuopumuskriteerin täyttymättä. Tällaiset laskelmat ovat pääsääntöisesti tuhoon tuomittuja.
Suurin osa rattijuopoista on keski-ikäisiä. Nuoria 18 24 vuotiaita on liikenteessä todetuista rattijuopoista alle 10 prosenttia. Kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa heidän osuutensa on kuitenkin 30 %. Niinpä etenkin nuorten ja uusien kuljettajien osalta promillerajan laskeminen olisi ensiarvoisen tärkeää. Lisäperusteluna voi todeta, että tutkimusten mukaan nuorilla kuljettajilla on muita suurempi onnettomuusriski jo alhaisilla veren alkoholipitoisuuksilla. Alkoholi vaikuttaa voimakkaasti niihin kuljettajan taitoihin, jotka eivät ajokokemuksen myötä vielä ole automatisoituneita.
Alkolukkokeilu voimaan
Tutkimukset osoittavat, että rattijuopumusta ehkäisee tehokkaimmin korkea kiinnijäämisriski. Tämä edellyttää tietenkin valvonnan tehostamista ja myös sellaisen sosiaalisen normin vahvistamista, joka edesauttaa ympäristöä reagoimaan rattijuoppouteen kielteisesti. Myös lainsäädäntöä on kehitettävä niin, että liikenneturvallisuutta voidaan parantaa ja että rattijuopumusten määrää vähentää. Eduskunta päätti keväällä ajokorttiasetuksen väliaikaisesta muuttamisesta eli niin sanotusta alkolukkokokeilusta, joka astui voimaan heinäkuun 1. päivänä. Alkolukolla valvottu ajo-oikeus on vapaaehtoinen vaihtoehto rattijuopumuksesta tai törkeästä rattijuopumuksesta määrätylle ehdottomalle ajokiellolle. Lukon käyttöön liittyy päihderiippuvuuden arviointiohjelma ja jatkoseuranta säännöllisine terveystarkastuksineen. Valvottu ajo-oikeus päättyy, jos valvottava todetaan päihderiippuvaiseksi. Liikenne- ja viestintäministeriössä pidetään alkolukkoa tärkeänä liikenneturvallisuustoimenpiteenä.
Pitkään on myös pohdittu sitä, pitäisikö rattijuoppo tuomita menettämään autonsa valtiolle. Korkein oikeus linjasi asian kesäkuisella päätöksellään niin, että tällainen menettelytapa on mahdollinen. Auton menettämiseen turvaudutaan kuitenkin vain poikkeuksellisissa tapauksissa. Käytännössä tämä tarkoittaa toistuvaa ja tiheää humalassa ajamista sekä hyvin suurta todennäköisyyttä sille, että kyseinen käyttäytyminen jatkuu myös tulevaisuudessa. Korkein oikeus korostaa, että rattijuopumuksen ehkäisemiseksi kuitenkin ensin turvaudutaan ajokieltoon. Mielestäni olisi selvitettävä mahdollisuus tiukentaa rangaistuskäytäntöä niin, että auton lunastaminen valtiolle voisi olla nykyistä yleisempää törkeissä rattijuopumustapauksissa.
Toimisiko häpeärangaistus?
Liikenneturvallisuudesta huolehtimiseksi on edelleen panostettava myös uusiin ratkaisumalleihin. Yhtenä vaihtoehtona rattijuopumuksen ehkäisemiseksi on pohdittu myös rattijuopumukseen syyllistyneiden henkilötietojen julkistamista. Kyseessä olisi siis eräänlainen häpeärangaistus. Tänä päivänä henkilötietolaki estää näin toimimasta, mutta mielestäni tämä olisi kehittämisen arvoinen ajatus - varsinkin kun näyttää, että nykyiset keinot eivät ole riittäneet ongelman ratkaisemiseen. Voisi olettaa, että ainakin satunnaiskäyttäjien osalta rikoksen saattaminen julkiseksi hillitsisi merkittävästi halua lähteä autonrattiin alkoholin vaikutuksen alaisena. Yhdenkin rattijuopon saaminen pois liikennevirrasta on meidän kaikkien turvallisuutta lisäävä asia.

Uutiset