Kolmas elämä

05. marraskuuta 2010


Aina silloin tällöin törmää käsitteeseen kolmas elämä. Sillä tarkoitetaan sitä ajanjaksoa elämässä, kun aktiivinen työelämä on takanapäin ja ollaan ansaitulla eläkkeellä. Olemme Suomessa hienossa tilanteessa. Yhä useampi ihminen saa kokea kolmannen elämän, koska olemme onnistuneet pidentämään yleistä elinikäämme.

Hyvin usein julkisessa keskustelussa korostuu väestön ikääntyminen haasteena. Niinhän se toki onkin, jos katsomme ikärakenteemme kehitystä ja pieniä, nuoria ikäluokkia. Mistä saamme työvoimaa tulevina vuosina, kun syntyneitä lapsia on vähemmän kuin eläkkeelle jääviä? On myös totta, että yleisesti elämän viimeisinä vuosina ihminen tarvitsee enemmän yhteiskunnan tukea ja palveluita kuin esimerkiksi työuran aikana.

Tästä huolimatta toivoisin keskusteluun enemmän myös positiivisia sävyjä. Ikäihmisten, senioreiden suuri joukko on meille myös mahdollisuus. Tänä päivänä eläkkeellä olevat aktiiviset kansalaiset myös osittain pyörittävät yhteiskuntaamme. Yhdistys- ja harrastustoiminta, vapaaehtoistyö, lastenlasten hoitaminen ovat monelle eläkkeellä olevalle arkipäivän toimintaa. Monille lapsiperheille isovanhempien tuki voi olla jopa korvaamaton apu, jota ilman ei selvitä työn ja perhe-elämän yhteensovittamisesta.

Olen saanut seurata omien isovanhempieni aktiivista eläkkeelläoloaikaa. He käyvät kulttuuririennoissa, useissa kansalaisjärjestötapahtumissa, tapaavat ystäviään, tekevät vertaistukityötä ja hoitavat lasten- ja lastenlasten lapsia. En millään ilmeellä pysty näkemään heitä yhteiskunnan taakkana, päinvastoin he ovat voimavara.

Kävin taannoin tutustumassa kotikaupunkini vanhusten kotipalveluiden toimintaan. Kiersin kotipalvelun työntekijän mukana vanhusten kotona. Olin hämmästynyt näkemästäni. Meillä elää ja asuu huonokuntoisia vanhuksia yksin. Jopa sellaisessa kunnossa olevia ihmisiä, jotka eivät pysty edes liikkumaan ilman apua, asuu täysin yksin. Olin myös liikuttunut nähdessäni, miten paljon meillä on yksinäisiä vanhuksia. Ihmisiä, joilla ei ole omaisia omassa kotikunnassa eikä juuri enää ystäviäkään. Nyt olisi todella tarvetta yhteisöllisyyden vahvistamiseen.

Tarvitsemme vanhustenpalvelulain

Vaikka viime eduskuntavaalien alla lähes kaikki puolueet puhuivat vanhusten palveluiden parantamisesta, ei palvelut valitettavasti ole juurikaan kohentuneet tämän hallituskauden aikana. Kuntien taloustilanne on haastava ja monessa kunnassa säästöjä haetaan myös vanhuspalveluista. Näin ollen ainoa tapa todella turvata vanhuksille tasavertaiset ja laadukkaat palvelut on säätää vanhustenpalvelulaki. Sillä voitaisiin taata oikeus ihmisarvoiseen ikääntymiseen. Laki pitäisi sisällään sitovia normeja esimerkiksi vanhustenhoidon henkilömitoitusten suhteen. Nyt henkilöstömitoitukset ovat suositustasoisia, ja sellaisenaankin matalia. Lain ohella tarvitaan myös kunnille lisäresursseja.

Kaikki ikääntyvät eivät luonnollisesti tarvitse laitoshoitoa. Myös näiden vanhusten, tavallisten eläkkeellä elelevien suomalaisten, elämää on voitava helpottaa yhteisillä toimilla. Kuntapalvelut, kuten terveyskeskukset tai kirjastot ovat ikääntyville tärkeitä. Nämä palvelut pitää pystyä pitämään kunnossa vaikka julkinen taloustilanne on hankala. Julkisessa taloudessa valtio on nyt kuntia vahvempi osapuoli. Kuntapalveluiden rapautumisen esto tarkoittaakin valtion nykyistä suurempaa huolta kuntien rahoituksesta.

Työeläkkeitä ei pidä leikata

Viime vuosina on käyty myös vilkasta keskustelua työurien pidentämisestä. Työelämän laadun parantaminen pidentää työuria alussa, keskellä ja lopussa. Siksi suomalaisesta työelämästä on tehtävä maailman parasta. Ikääntyvien työntekijöiden osalta tämä tarkoittaa muun muassa johtamisen kehittämistä, enemmän työaikajoustoja työntekijöiden tarpeiden mukaan, parempia vaikutusmahdollisuuksia työntekijöille sekä kannustimia työnantajille pitää kiinni myös ikääntyvistä työntekijöistä. Yksi keino voisi olla porkkaraha työnantajille, jotta he pitäisivät yli 60-vuotiaita työntekijöitä työpaikoilla. Nythän suuntaus on juuri päinvastainen, usein työpaikoilta vähennetään henkilöstöä juuri ikääntyneistä työntekijöistä.

On tärkeää sitoutua siihen, että teemme eläkepolitiikkaa pitkäjänteisesti. Eläke on palkansaajan siirrettyä palkkaa ja näin ollen eläkkeellä olevien ihmisten on voitava luottaa myös toimeentulonsa turvaamiseen eläkkeellä. SDP on sitoutunut siihen, ettei se leikkaa työeläkkeitä, mikäli olemme seuraavassa hallituksessa.

Suomi on hyvä maa, mutta epäkohtiakin riittää. Niihin pitää tarttua rohkeasti ja kehittää isänmaastamme entistä oikeudenmukaisempi ja reilumpi paikka asua myös kolmatta elämää eläville.

Uutiset