LAPSI ON LAHJA - KUULUUKO SE KAIKILLE?

02. toukokuuta 2006

Olen kolmen vuoden kansanedustajan kauteni aikana saanut huomata, kuinka vaikeaa niin sanotun eettisen lainsäädännön tekeminen on. Usein tämän lainsäädännön piiriin kuuluvat asiat sellaisia, joihin ei ole yksiselitteistä oikeaa vastausta, vaan asiaa voidaan tarkastella monesta eri näkökulmasta. Eduskunnassa on tällä hetkellä käsittelyssä kaksi niin sanottua omantunnon kysymystä; seksin oston kriminalisointi sekä hedelmöityshoidot.
Suomalaisten ensisynnyttäjien keski-ikä on tällä hetkellä noin 28 vuotta ja kaikkien synnyttäjien noin 30 vuotta. Vielä vanhempieni sukupolven synnyttäjien keski-ikä oli noin 23-24 vuotta, mistä voidaan huomata, että parissakymmenessä vuodessa synnyttäjien keski-ikä on noussut huomattavasti. Tämä osaltaan on johtanut siihen, että lapsettomuus yhteiskunnassamme on lisääntynyt. Lapsettomuuden arvioidaan koskettavan tällä hetkellä noin 100 000 henkilöä.
Osa lapsettomuudesta kärsivistä hankkii lapsen adoption kautta. Tällä hetkellä adoptio on mahdollista 25 vuotta täyttäneille pariskunnille tai yksinäisille henkilöille. Erityisesti ulkomailta tehtyjen adoptioiden määrä onkin viime vuosina lisääntynyt. Suomeen adoptoitiin ulkomailla syntyneitä lapsia vuonna 2004 kaikkiaan 310 lasta kuin vastaava luku vuotta aikaisemmin oli 240 lasta. Adoptioiden määrä tulee varmasti jatkossakin lisääntymään, kun adoptiovanhemmille saadaan samat oikeudet kuin biologisille vanhemmille.
Osa lasta haluavista päätyy kokeilemaan lapsen hankkimista hedelmöityshoitojen kautta. Tällä hetkellä Suomessa ei ole lakia, joka säätelisi hedelmöityshoitoja tai niiden tuloksena syntyneiden lasten oikeuksia. Vuonna 2003 hedelmöityshoitoja annettiin noin 7500 ja hoitoja ovat oikeutettuja saamaan kaikki naiset. Vuosittain hedelmöityshoitojen avulla syntyy noin 1500 lasta, joista noin 30 lasta yksinäisille naisille tai naispareille.
Nyt eduskunnassa käsittelyssä olevan lakiesityksen tarkoituksena on määritellä, kenellä jatkossa on oikeus hedelmöityshoitoihin ja mitkä ovat hoitojen avulla syntyneen lapsen oikeudet. Pidän itse tärkeänä, että yhteiskuntaamme saadaan vihdoin laki koskemaan myös tätä asiaa. Olen pyrkinyt perehtymään aiheeseen hyvin perusteellisesti. Olen käynyt keskusteluja niin lääkäreiden, hoitoja saaneiden, kirkon kuin kansalaisjärjestöjenkin edustajien kanssa sekä vieraillut hedelmöityshoitoklinikalla.
Itselläni oli pitkään lähtökohtana kysymys siitä, onko hedelmöityshoidot ylipäänsä hyväksyttäviä. Onko ihmisellä oikeus lähteä puuttumaan "luonnon järjestelmään" lääketieteellisin menetelmien? Pitkän perehtymisen jälkeen pidän hoitoja hyväksyttävinä. Sitten tuleekin eteen kysymys, kenelle?
Minusta jo perustuslain velvoittamana lainsäätäjän tulee tehdä lainsäädäntöä, joka kohtelee tasapuolisesti kaikkia kansalaisia. Mielestäni tässä tapauksessa on tasa-arvoista, että kaikilla naisilla on oikeus hedelmöityshoitoihin, kuten nykyäänkin. Katson kuitenkin, että yhteiskunnan taloudellisesta tilanteesta johtuen yhteiskunnan taloudellisen tuen hoitoihin on oikeutettu saamaan vain henkilö, jolla hoitoihin on terveydellinen syy.
Hedelmöityshoidot ovat hyvin pitkä ja vaativa prosessi. Jokainen siihen lähtevä käy tarkan seulan läpi ja hetken mielijohteesta ei hoitoihin päästä. Uskon, että näiden hoitojen kautta syntyvät lapset ovat varmasti todella toivottuja ja paljon rakastettuja. Mielestäni vanhemmuus on kutsumustehtävä, jonka tukeminen on yksi yhteiskunnan tehtävistä.
Jutta Urpilainen
kansanedustaja (sd.)
Kokkola

Uutiset