Metsäteollisuuden pelastaminen on kansallinen tehtävä

29. tammikuuta 2010

Metsäteollisuus on oleellinen osa suomalaista perusteollisuutta. Niin kutsuttu metsäklusteri tuo Suomelle kolmanneksen maamme nettovientituloista. Se tarjoaa työtä suoraan ja välillisesti noin 200 000 suomalaiselle. Metsäteollisuus Suomessa käyttää lähes 80 prosenttia bioenergiasta: se tuottaa sillä sähköä, lämpöä ja teollisuushöyryä. Teollisuus on meillä kehittynyt energiatehokkaampaan ja ympäristöystävällisempään suuntaan jo vuosikymmenten ajan.

Puunjalostuksen asiat eivät kuitenkaan ole hyvin. Alkukuusta varmistuivat UPM:n jättileikkaukset, joiden myötä katoaa useita satoja työpaikkoja. Päin mäntyä menee, vaikka suurimmat ongelmat taitavatkin liittyä koivukuituun. Metsäteollisuus toimii kovassa kansainvälisessä kilpailussa. Euro poisti keinovalikoimastamme devalvaation, joten kilpailukyvyn turvaamiseksi on nyt otettava kaikki muut keinot käyttöön.

Monelle yhdestä tehtaasta riippuvaiselle paikkakunnalle ja sen asukkaille viime vuodet ovat tuoneet todella huonoja uutisia. Kriisi koskettaa syvästi myös Pohjanmaata, erityisesti Kaskisten Metsäbotnian tehtaan lakkautumisen vuoksi. Haaste on suuri myös Pietarsaarelle. Viimeksi tämä tuli esille, kun paperirullien ja kopiopaperien kääreitä valmistava Walki ilmoitti vähentävänsä Pietarsaaressa 45 työpaikkaa.

Metsäasiamies pelastusohjelman ruoriin

Tilanteen vuoksi SDP järjesti torstaina kansallisen metsäseminaarin, jossa esitin keskustelun pohjaksi metsäteollisuuden pelastusohjelmaa. Toimenpiteiden poikkihallinnollisen luonteen vuoksi ohjelmalle pitäisi valita erillinen vetäjä. Tällainen hallituksen nimittämä metsäasiamies koordinoisi eri politiikkalohkojen metsäteollisuuteen vaikuttavia ratkaisuja.

Lähtökohtana on se, että kriisiin joutuneita paikkakuntia ja ihmisiä on tuettava. Rakennemuutoksesta pahiten kärsiville alueilla pitäisi valtiovallan tuella panostaa uudenlaisen teollisuuden kehittämiseen. Me työväenliikkeessä ajattelemme, että työntekijöitä voitaisiin näissä tilanteissa parhaiten auttaa laajentamalla muutosturvaa. Tämä ei kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan panostuksia tulevaisuuden menestyksen turvaamiseksi.

Keskeinen tavoite on puuhuollon toimivuus. Meillä kasvaa metsää 100 miljoonaa kuutiota vuodessa. Kuitenkin Metsäntutkimuslaitoksen viimeisimmän arvion mukaan hoitamatonta talousmetsää on maassamme jo 1,3 miljoonaa hehtaaria siis yli Uudenmaan kokoinen alue. Nyt tulisi metsälainsäädännön ja verotuksen uudistamisella voitaisiin tukea teollisuuden edellyttämää tasaista puuhuoltoa. Nykyinen metsien uudistamisvelvoite on liian löysä. Tarvitaan siis selkeä uudistus: Metsien uudistamisen ensiharvennuksen velvoite. Samaten olisi panostettava alan ammattilaisten kouluttamiseen metsäneuvojiksi. Panostukset infraan ovat yhtä lailla välttämättömiä puuhuollon ja kuljetusten toimivuudelle.

Myös kohtuuhintainen energia on tärkeä kilpailutekijä. Olemme vaatineet sähköveron poistoa teollisuudelta. Suomalainen teollisuus maksoi vuonna 2008 sähköveroa 112 miljoonaa euroa. Ruotsissa päästökaupan piirissä oleva teollisuus on vapautettu sähköverosta. Kilpailukykyero on selvä. Hallituksen olisikin viipymättä poistettava sähkövero, ei piiloutua monimutkaisen ja tehottomamman energiaveroleikkurin taakse.

Kun vielä tutkimuspanostuksia lisäten tuetaan uuden teollisuuden kehittymistä ja uusien metsäteollisuustuotteiden kehittämistä, niin saadaan yhtenäinen toimenpidekokonaisuus alan tilanteen helpottamiseksi. Tätä kansallista metsäteollisuuden pelastusohjelmaa esitin hallituksen käyttöön. Jää nähtäväksi, miten seminaariin kutsutut ministerit Häkämies ja Pekkarinen tarttuvat toimeen.

Valtio-omistajuus ja EU-edunvalvonta ajan tasalle

Valtion omistukset ovat kansallisvarallisuuttamme. Ne ovat yhteisiä kruununjalokiviä, joista pitäisi pitää erityisen hyvää huolta. Valtion yhteinen ääniosuus esimerkiksi Stora Ensossa on yli 35 prosenttia. Tällä voimalla pitää pystyä vaikuttamaan alan teollisuuspoliittisiin ratkaisuihin. Pörssikapitalismin aikanakin on hyvä muistaa, että nimenomaan metsäteollisuuteen kvartaalitalouden säännöt istuvat huonosti: vuosineljännesten sijaan oikea tarkasteluaikaväli olisi neljännesvuosisata.

Valtiolta odotetaan moraalisesti ja rationaalisesti kestävää omistajapolitiikkaa. Omistajapolitiikan alue-, teollisuus- ja työllisyysvaikutukset ovat suuret. Valtiovallan tehtävänä on varmistaa se, että omistajuutta käytetään kansalaisten parhaaksi. Kaikella kunnioituksella on todettava, että nykyisen omistajapolitiikan malli tuntuu olevan se, että voitot ovat yksityisiä, mutta kaikki vaikeat ongelmat sosialisoidaan.

Oma kysymyksensä on myös se, miten Suomi hoitaa EU:ssa metsäteollisuuden edunvalvontaa. Portugalissa on valtion tukema valmisteilla samanlainen tehdas kuin nyt lakkauttamislistalla oleva Storan Varkauden tehdas. Samoin USA ja Kanada ovat jatkaneet kilpailua vääristävää metsäteollisuuden tukemista. Näiden haasteiden edessä on valitettavasti syntynyt kuva Suomen hallituksen toimettomuudesta. Suomen tulee puuttua EU:ssa kilpailua vääristäviin toimenpiteisiin.

Huolimatta haastavasta sävystäni metsäteollisuuden tulevaisuus on kansallinen asia. Nyt on viimeinen hetki kääriä hihat ja laittaa metsäteollisuuden kilpailukyky kuntoon yhdessä. Suomi elää metsästä myös tulevaisuudessa.

Jutta Urpilainen
kansanedustaja, puheenjohtaja (sdp)

Uutiset