Suomi tarvitsee kansan edustajia

20. syyskuuta 2010

Syyskausi eduskunnassa on alkanut vilkkaana. Eduskunta käsittelee ensi vuoden budjettia. Lähenevien vaalien vuoksi keskustellaan myös seuraavan vaalikauden haasteista. Vaalien tulisi innostaa puolueiden edustajia keskustelemaan selkeästi Suomen suunnasta siitä, mihin tärkeysjärjestykseen itse kukin asettaa yhteisiä asioita.

Keskustelua leimaa Suomen julkisen talouden kestävyysvaje. Tämä tarkoittaa sitä, että jos valtion menojen suhde tuloihin pysyisi samana, Suomi velkaantuisi jatkuvasti. Olemme vähän kärjistäen menossa konkurssiin, ellemme järjestä tuloja ja menoja uudelleen. Jotkut esittävät, että ainoa mahdollisuus on menoleikkaukset ja eläkeleikkaukset. Toinen vaihtoehto on lisätä valtion tuloja työllisyydellä ja oikeudenmukaisella verotuksella.

Avainkysymys on se, kuinka kaikki ihmiset saataisiin työelämään. Se lisäisi valtion verotuloja ja vähentäisi työttömyysmenoja. Suomessa on työttömänä vajaa 300 000 ihmistä. Keskipohjanmaallakin työttömyys koskettaa lukuisia ihmisiä ja perheitä. Yksin Kokkolan ja Kannuksen työttömistä saisi pienen kylän: heitä oli kesällä 2286. Siksi on panostettava entistä enemmän aktiiviseen työvoimapolitiikkaan.

On huolestuttavaa, että myös nuorten työttömyysjaksot päästetään pidentymään liian usein. Kokkolan seutukunnassa alle 25-vuotiaita on noin työttömänä 300. Siksi olen ehdottanut tulevaan budjettiin erillistä "nuorisorahaa", jota kunnat saisivat nuorten työllistämiseen. Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi työllistämistoimia, lisärahoitusta työpajatoimintaan tai ammatillista täydennyskoulutusta.

Toinen avainkysymys on oikeudenmukainen verotus. Olisi oikeudenmukaista, että suurituloiset kantaisivat nykyistä suuremman vastuun verotuksessa. Verotuksen tulee perustua veronmaksukykyyn - eli mitä suuremmat tulot, sen enemmän maksat veroja. Yksi esimerkki on energiaverotuksen korottaminen. Hallituksen ehdotuksen mukaan esimerkiksi lämmityslaskuissaan kansalaiset saavat yhtä suuret lisälaskut riippumatta tuloista.

Muutos lisää epäoikeudenmukaista tasaverotusta, vaikka suuntana tulisi olla progressiivisen verotuksen lisääminen. Esimerkiksi pääomatulojen verotus olisi luontevaa muuttaa progressiiviseksi, jotta kaikkein suurituloisimmat osallistuvat veronmaksuun reilusti tavallisten palkansaajien rinnalla.

Kolmas avainkysymys on palkansaajien turvallisuus. Työ luo turvaa jokaisen ihmisen arkeen. Samalla saadaan tuloja verotuksen kautta yhteiseen kassaan, josta voidaan maksaa yhteiset palvelut, kuten terveydenhuolto tai peruskoulu. Ne luovat osaltaan niin ikään turvallisuutta, kun jokaisen ei tarvitse miettiä ainoastaan oman lompakkonsa mukaan, miten selviää sairauksista tai miten lapset kouluttautuvat.

Tähän turvallisuuteen kuuluu myös vanhuuden turva. Tämän vuoksi en kannata työeläkeleikkauksia. Joustava eläkkeellejäämisikä (63-68 vuotta) on osa nykyaikaista vanhuudenturvaa. Jokainen voi vaikuttaa eläketasoonsa ja eläköitymisikäänsä. Eläkeiän nostajat eivät tuo esiin sitä, että joustavan eläkeiän maista Suomen alaikäraja on EU:n korkein.

Suomi päättää suunnastaan ensi keväänä. Hyväksymmekö sen, että kansakunta jakautuu kahtia niihin, joilla on työtä ja riittävä elintaso, ja niihin, joiden työttömyysjaksot pidentyvät ja tulot romahtavat? Haluammeko, että Suomi ajelehtii pikkuhiljaa kohti tasaverotusta, jossa yhä pienempi osa veroista kerätään maksukyvyn mukaan? Haluammeko, että työntekijöiden vanhuudenturvaa heikennetään työeläkeleikkauksilla?

Tämän vuoksi olen antanut puolueeni puheenjohtajana kolme sitoumusta: ne ovat työllisyysrahojen lisääminen, pääomatuloverotuksen kiristäminen ja työeläkkeiden turvaaminen. Minusta tämä on kansakunnallemme hyvä linja. Nyt Suomi tarvitseekin kansan edustajia.

Uutiset