Jutta Urpilainen - Sisulla ja sydäellä

Jutta Urpilainen -
Sisulla ja sydämellä

Liity tukijoukkoihin

Pirullisten ongelmien ratkaisu vaatii uudenlaista yhteistyötä

01. maaliskuuta 2019

Vii­me kau­del­la pai­nies­sa­ni hal­li­tus­kump­pa­nei­den kans­sa muun mu­as­sa eu­rok­rii­sin, te­ol­li­suu­den ra­ken­ne­muu­tok­sen ja sote-uu­dis­tuk­sen kans­sa, tör­mä­sin kä­sit­tee­seen, joka sa­noit­ti ko­ke­muk­si­a­ni osu­val­la ta­val­la.

Vaa­san yli­o­pis­ton so­si­aa­li- ja ter­veys­hal­lin­to­tie­teen pro­fes­so­ri Pirk­ko Var­ti­ai­nen on ni­mit­täin pu­hu­nut pi­rul­li­sis­ta on­gel­mis­ta.

Nii­den ym­mär­tä­mi­nen on vaa­ti­vaa, ne ovat epä­ru­tii­ni­no­mai­sia ja uniik­ke­ja, niil­le ei ole löy­det­tä­vis­sä sa­tap­ro­sent­ti­sen hy­vää rat­kai­sua, rat­kai­sut ei­vät ole oi­kei­ta tai vää­riä, nii­den pe­rus­luon­ne on jat­ku­vuus ja il­man on­gel­maan tart­tu­mis­ta ne kas­va­vat suu­rik­si vyyh­deik­si.

Tä­män to­del­li­suu­den tun­nis­ta­mi­nen on sa­maan ai­kaan ar­mah­ta­vaa, sa­maan ai­kaan uu­den­lai­seen yh­teis­työ­hön haas­ta­vaa.

PE­RIN­TEI­SEN mää­ri­tel­män mu­kaan po­li­tiik­ka on yh­teis­ten asi­oi­den hoi­ta­mis­ta, komp­ro­mis­sien tai­det­ta.

Tie­dän, et­tä täl­lä­kin edus­kun­ta­kau­del­la tah­toa löy­tää yh­tei­siä rat­kai­su­ja on kyl­lä ol­lut ole­mas­sa ja komp­ro­mis­se­ja on ol­tu val­mii­ta te­ke­mään.

Maa­il­ma on kui­ten­kin muut­tu­nut koko ajan mo­ni­mut­kai­sem­mak­si, ab­so­luut­ti­sia to­tuuk­sia ei ole, ei­kä myös­kään asi­an­tun­ti­joi­ta, jot­ka voi­si­vat tar­jo­ta täy­del­li­siä vas­tauk­sia.

Suu­ris­ta, jo­kais­ta ih­mis­tä kos­ke­vis­ta uu­dis­tuk­sis­ta roik­kuu il­mas­sa ky­sy­mys, on­ko ne sit­ten­kin teh­ty lii­an kii­reel­lä.

US­KAL­LAN väit­tää, et­tä jo­kai­nen kan­sa­ne­dus­ta­ja tai kun­ta­päät­tä­jä on vii­mei­sen kym­me­nen vuo­den ai­ka­na pai­ni­nut täl­lais­ten "ei-mus­ta­val­kois­ten" on­gel­mien kans­sa.

Sote, kun­tau­u­dis­tus, köy­hyys ja eri­ar­voi­suus, per­he­va­paa­uu­dis­tus, kou­lu­tus­po­li­tiik­ka tai vaik­ka­pa tie­dus­te­lu­lait muu­ta­mia mai­ni­tak­se­ni.

Lis­ta laa­je­nee val­ta­vas­ti, kun men­nään il­mas­ton­muu­tok­sen ja kes­tä­mät­tö­män ke­hi­tyk­sen kal­tai­siin glo­baa­lei­hin on­gel­miin.

PO­LI­TII­KAN te­ke­mi­sen tyy­li ei lii­ty vain sii­hen, saa­daan­ko rat­kai­su­ja ai­kai­sek­si. Sil­lä on iso vai­ku­tus myös sii­hen, mitä kan­sa­lai­set po­li­tii­kas­ta ajat­te­le­vat.

Näin vaa­lien al­la tun­teet ym­mär­ret­tä­väs­ti kuu­me­ne­vat ja kii­re voi su­men­taa ar­vos­te­lu­ky­kyä. Ar­vos­te­lus­ta tu­lee usein va­li­tet­ta­vas­ti myös hen­ki­löön me­ne­vää.

It­se näen, et­tä re­to­riik­ka, jol­la is­tu­va hal­li­tus pe­rus­te­lee rat­kai­su­ja sil­lä, et­tä edel­li­nen ei saa­nut mi­tään ai­kai­sek­si, edus­taa ly­hyt­nä­köis­tä re­to­riik­kaa, joka ra­paut­taa po­li­tii­kan luot­ta­mus­ta.

Sama pä­tee toi­sin­päin: jos op­po­si­ti­os­ta ar­vos­tel­laan kaik­kea il­man omia vaih­to­eh­to­ja, se­kään ei ra­ken­na kan­sa­ne­dus­tus­lai­tok­sen ar­vos­tus­ta.

Kan­sa­lais­ten us­ko po­li­tiik­kaan voi­te­taan pu­hu­mal­la vai­keis­ta­kin asi­ois­ta tot­ta ja ar­vos­ta­vaan sä­vyyn toi­nen toi­sis­tam­me.

MITÄ sit­ten voi­sim­me ot­taa opik­sem­me tu­le­vaa var­ten? Mil­lai­sin eväin en­si hal­li­tus­kau­den suu­ria ja vai­kei­ta pää­tök­siä läh­de­tään vie­mään eteen­päin?

Tu­li­si­ko esi­mer­kik­si par­la­men­taa­ris­ta val­mis­te­lua käyt­tää use­am­min? Oli­si­ko hyvä ha­kea laa­jaa yh­tei­sym­mär­rys­tä jo en­nen kuin esi­tys tuo­daan edus­kun­taan?

Mi­ten var­mis­te­taan kan­sa­lais­ten kuu­le­mi­nen ja de­mok­ra­ti­an ai­to to­teu­tu­mi­nen?

Val­mii­ta vas­tauk­sia mi­nul­la ei ole tar­jo­ta - on vain ky­sy­myk­siä, jot­ka us­ko­ak­se­ni ei­vät kui­ten­kaan ole lii­an vi­he­li­äi­siä ja jois­ta oli­si hyvä käy­dä kes­kus­te­lua myös näin vaa­lien al­la.

Blogi